Valiant hearts

Valiant hearts. Pitkään tätä peliä kyttäsin steamissa ja tulihan se alepäivä vihdoin! -50% ja hintaa jäi 7,5 euroa. Rahamiehenä nappasin pelin kokoelmaani, ja toki heti kokeilemaan. Ja erittäin mukava pelihän tää olikin. Genrehän tässä lienee point and click, ja sitähän tämä tarjosikin koko 6 tunnin kestonsa ajan. Toki mukaan oli tungettu myös tarinaa kiitettävästi, ja se tästä pelistä tekikin varsin hyvän. Pelin puzzlet eivät tarjonneet kovinkaan kummoista haastetta, mutta mitä väliä, sillä tarina edellähän tätä oli selvästi tehtykin. Ja täytyy myöntää että lopussa saattoi itselläkin tippa tirahtaa linssiin, sen verran koskettavat hommat siinä oli. Pelinä ehkä 6/10, kokemuksena 8½/10. Suosittelen.

http://valianthearts.ubi.com/game/en-gb/home/

Maailman kovin biisi

Tää teksti on sitten tuotettu humalassa, se mainittakoon. Mutta onhan se, Woods Of Ypresin I Was Buried In Mount Pleasant Cemetery on maailman kovin biisi. Pitkään elin siinä harhaluulossa että maailman paras biisi olisi esim. Metallican Until It Sleeps, tai Bucketheadin Soothsayer, tai Damien Ricen 9 Crimes. Mutta ei, kyllä se on ypresin "bäriid".

Siinä missä vaikkapa Damien Ricen 9 crimes tuo tipan linssiin raavaallekkin miehelle joka kuuntelulla, niin i was buried in mount pleasant cemetery ei tyydy vain herkistämään hetkeksi, eikä muutenkaan päästä kuulijaansa helpolla. Heti kappaleen alun kosketinosuudesta on havaittavissa että nyt kyllä koskee sydämeen ja kovaa. Ja siinä vaiheessa kun edesmennyt David Gold aukaisee suunsa niin on selvää että nyt kyllä ahistaa niin perkeleesti. Ahdistuksia on toki monenlaisia, joitakin ahdistaa naiset, joitakin raha, joitakin työ, mutta Davidia tuntuu ahdistavan kaikki, ja mies laulaakin olevansa haudattu uudessa puvussaan mount pleasantin hautuumaalle. Alone and unceremoniously. Voiko miestä surullisemmin haudata? Ei voi.

Biisin rakenne on vähintäänkin mielenkiintoinen, alkuun 3 ja !½ minuuttia rankkaa soitantaa, kunnes koskettimet taas tulevat esiin ja kappale saa rauhallisemman tuokion. Noin kuuden minuutin kohdilla aletaan taas tykittämään tosissaan, ja naama irvessä väännetään kitaran kanssa. Loppua kohden huudetaankin jo naama punaisena kuinka on tultu haudatuksi puiden ja monumenttien väliin, "at the heart of the city". Davidin kitaran teksti - "Unrest" - on poikkeuksellinen, ja siinä missä se antaa vastauksia hautajaisiin johtaneista tapahtumista, se myös herättää kysymyksiä, miksi David on unrest, ja miksi hänen aiemmassa kitarassaan luki "Ache". Selvästikkin miestä sattuu, ja sattumisen julkituomisessa David Gold tekikin monia hienoja biisejä, joista tämä kuitenkin nousee selvimpänä esiin.

Jos elämä sallii, tulen jatkossa kirjoittamaan lisää tekstiä tästä ainutlaatuisesta ja valitettavan lyhytikäisestä orkesterista. Rest In Peace David Gold

7 days to die talonrakennusprojekti osa 8

Yö oli melko jännittävä. Kuulin lauman taas laahustavan talon ohi ja yhtäkkiä joku haistoi minut. Kuulosti siltä kuin alakerrassa olisi ollut täysi helvetti päällä. Olin melko luottavainen, että talo kestäisi myllytyksen, mutta vahvistin hieman ullakon sisääntuloaukon tukkeita. Talo kylläkin todennäköisemmin sortuisi ennen kuin zombit pääsisivät tikkaille. Aamulla viimein meno rauhottui ja menin katsomaan vahingot. Ne oli melko massiiviset ja zombeja oli pihalla aika runsaasti. Riehuin hetken niiden kanssa ja lähdin talolle. Vahvistelin seiniä ja rakensin uusia yöllä nikkaroimillani palikoilla. Lentokoneen ääni keskeytti jälleen toimeni ja lähdin metsästämään laatikoita. Löysin kaikki kolme, mikä oli jännää sillä yleensä niitä pudotetaan vain kaksi. Sain reilusti ruokaa ja hakkasin muutaman puun paluumatkalla. Vahvistelin seiniä iltaan asti ja suuntasin taas yöpuulle. Menin jälleen eri taloon, sillä se viimeöinen oli melko rämässä kunnossa.

Hätäinen kyhäelmä pitää zombit loitolla.

Kaverit odottelivat pihalla heti aamusta.

Kyllähän tuon vielä korjaa.

Seinien vahvistusta.

7 days to die talonrakennusprojekti osa 7

Yö sujui lankkuja ja wood frameja väsätessä. Ulkoa kuuluneista askeleista päätellen suuri zombilauma kulki talon ohi alkuyöstä. Yksi oli tehnyt reiän talon kulmaan ja päässyt ihan sisään asti. Oli mukavaa kun kerrankin oli joku joka tervehtii minua iloisena heti aamusta. Pullantuoksuisena tottakai. Suuntasin työmaalle ja en kerennyt kuin aloittaa hommat kun kuulin lauman lähestyvän. Tietysti lauma tuli suoraan työmaatani kohti. Lähdin hakkaamaan ensimmäisiä vastaantulijoita ja ohjaamaan laumaa sivummalle työmaalta. Onnistuin siinä täydellisesti ja jätin jälkeeni vanan zombiruumiita. Palasin työmaalle ja aloin latoa wood frameja paikalleen. Tarvikkeet loppuivat hyvin nopeasti ja oli lähdettävä puunhakkausreissulle. Samalla kävin louhimassa hieman kiveä kalliosta. Tein lisää frameja ja ladoin niitä kerroksiksi. Homma eteni ihan kivasti. Oli aika suunnata yöpuulle. Seuraavana päivänä olisi mentävä etsimään ruokaa.

Lauma

Kehikoita

7 days to die talonrakennusprojekti osa 6

Yö ei mennyt yhtä rauhallisesti kuin edellinen. Kummituksen äänet kaikuivat talossa ja zombien täytyi haistaa miehiset raksamiehen tuoksuni, eikä ihme, sillä en ollut käynyt pesulla rankan työpäivän jälkeen. Kuulin kuinka öykkärijoukko riehui ulkopuolella ja kuulin huolestuttavia hajoamisen ääniä. Puristin lujaa rautapampustani koko loppuyön, mutta kukaan ei tullut. Aamulla huomasin, että yksi havajipaitainen öykkäri hakkasi talon kulmaa, joka oli melko pahasti vaurioitunut. Pistin läskin kylmäksi ja poistuin kadulle. Hoksasin, että en ollut vielä tutkinut kadun kolmatta taloa ja sieltä voisin löytää rautaa hakkua varten. Sinne siis! Löysin jonkin verran rautaisia esineitä ja aseita, jotka voisin pistää palasiksi. Talon tyhjennettyäni palasin forgelleni leipomaan hakkua. Sain juuri ja juuri sen tehtyä ja olisin valmis louhostöihin. Unicefin avustuskoneet lensivät jälleen ylitseni, mutta päätin tällä kertaa olla välittämättä niiden pudottamista laatikoista. Nyt oli tärkeämpääkin tekemistä. Matkalla louhokselle ikuistin veden päällä pomppivan pupun! Louhin lähistön kiviä ja sain niistä rautaa, hiiltä ja peruskiveä. Homma tuntui luistavan ja palasin raksalle syventämään perustusten monttua. Aion tehdä kunnon kellarin, joten monttua saa varmaan syventää vieläkin yhden kerroksen. Alkoi olla aika poistua jälleen viettämään iltaa taloille, mutta sitä ennen kävin tyhjentämässä mullat taskuistani ja otin tilalle tarvikkeita nuolia sekä puukehikoita varten. Niitä voisin väsätä yön pimeydessä. Yöksi suuntasin siihen taloon, jonka kävin päivällä loottamassa. Tukin porraskäytävän sohvalla ja menin ullakolle mahdollisimman keskelle taloa, ettei kukaan haistaisi minua.

Vandaalit!

Jeesuspupu.

Kiville kyytiä.

Syvennetty monttu.

7 days to die talonrakennusprojekti osa 5

Yö talossa meni yllättävän rauhallisesti. Ulkopuolella pörräsi herhiläinen ja olen varma, että ullakolla oli kummitus, sillä sieltä kuului askeleita. Muuten häiriöitä ei ollut ja sain olla rauhassa. Aamulla lähdin virkeänä työmaalle kaivamaan talon pohjaa. Aloitin valitsemalla kaivuupaikan. Hahmottelin hieman mihin tulisi sisäänkäynti jne ja aloin kaivaa. Uututtaan kiiltävällä lapiolla homma kävi sutjakkaasti. Välillä piti kaataa yksi puu ja nauttia yuccamehua janoon. Yuccia löysin edellisenä päivänä sen ökytalon pihasta, missä oli myös se uima-allas. Kaivaminen keskeytyi puolen päivän aikaan kun lentokone lensi yli ja pudotti jälleen laatikkonsa. Kuka noita lentokoneita muuten lentää ja miksi ne eivät poimi minua kyytiinsä? Ruokatilanteeni ei ollut kovin hyvä, joten päätin lähteä etsimään laatikkoa. Se löytyi helposti ja siellä olikin lähinnä ruokaa, vettä ja pari kirjaa. Paluumatkalla löysin toisenkin laatikon ja sielläkin oli ruokaa. Palasin kaivuupaikalle ja jatkoin kaivamista kunnes alkoi olla pikku-kakkosen aika. Pikku-kakkosen tunnari tietää sitä, että kannattaa alkaa jo miettiä yöpymissuunnitelmaa. Tyhjensin turhat tavarat työmaan laatikkoon ja lähdin kohti taloa, jossa edellisen yöni vietin. Aloin jo suunnitella seuraavan päivän ohjelmaa. Tarvitsisin lisää rautaa hakkua varten. Hakun kanssa olisi tarkoitus mennä läheisille kukkuloille louhimaan kiveä kunnon perustuksia varten.

Kaivuun lähtötilanne

Laatikosta löytyi kivoja yllätyksiä.

Kaunis työmaaparakkini.

Kaivuun lopputilanne.

7 days to die talonrakennusprojekti osa 4

Ehdin testata forgeni ennen pimeän tuloa, mutta minulla ei ollut tarpeeksi rautaa hakkua tai lapiota varten. Muotit sain kyllä tehtyä kun repunpohjalta löytyi savea melko reilusti. Talosta raahaamani sängyn laitoin puun juurelle.Yöpaikan valintani ei kuitenkaan mennyt aivan nappiin. Tuulen tuiverruksen ja lintujen laulun keskeltä kuului örinää joka puolelta. Pyörin levottomanana sängyssäni ja näin kuinka peuranlihan makuun päässet zombit ajattivat viatonta bambia pitkin metsikköä ja katosivat pian näköpiiristäni. Koirakin ilmaantui taas jostain läähättämään järven rantaan. Siinä se tepasteli eestaas ja oli vain tuurista kiinni huomaisiko se minut. En kuitenkaan uskaltanut liikkua, vaan kökötin päättäväisesti paikallani. Koira lähestyi askel askeleelta ja nuuhkaisi kerran sen merkiksi, että oli huomannut minut. Se oli menoa se. Tempaisin koiraa nuijalla ja se tipahti parista iskusta. Lähistöllä olleet zombit kuulivat koiran ulinan ja syösyivät kohti. Juoksin minkä pystyin ja uin järven poikki, mutta pako oli turhaa. Kuntoni loppui järven toiselle puolelle ja parikymmentä punasilmäistä yöhullua zombia pieksi minut hengiltä. Spawnasin uudelleen sänkyni lähelle ja pysyin paikallani kunnes aurinko hieman pilkahti. Sitten aloin hiipiä hitaasti kohti reppuani, joka ei pudonnut onneksi kovin kauas. Repun luona oli iso lauma zombeja ja harhautin niitä juoksemalla ohi ja tekemällä pikku mutkan. Näin voitin hieman aikaa ja pääsin repulleni. Sen saatuani jatkoin lähiöön tutkimaan toista taloa raudan toivossa. Talon pihalla odotti hieno näky. 6 zombia oli jumissa uima-altaan pohjalla enkä voinut jättää heitä kitumaan sinne. Päästinkin zombit tuskistaan varsijousellani. Talon sisältä löysin mm.haulikon ja jonkin verran rautaisia esineitä. Otin mukaani kaiken mitä jaksoin kantaa ja palasin forgelleni. Rautaa oli tarpeeksi hakkuun tai lapionn. Päädyin lapioon, jotta pääsisin kaivamaan taloni perustuksia. Ilta alkoi kuitenkin hämärtää ja lapion testaus saisi jäädä seuraavaan päivään. Edellisestä yöstä viisastuneena suuntasin toiseen niistä tyhjistä taloista.

Zombiperhe nauttimassa uima-altaan antimista.

7 days to die talonrakennusprojekti osa 3

Tämän päivän pelikerta ei jatkunutkaan siitä nurkasta mihin viimeksi jäin, vaan vanha tuttu bugi muutti suunnitelmia. Spawnasin aloittaessani talon katolle. Tuon bugin piti käsittääkseni olla jo poistettu pelistä, mutta samapa tuo. Yö meni kivasti katolla herhiläisiä huitoessa. Aamu olikin sitten haastavampi. Poistuin katolta tikaskuiluun ja alakerta oli täynnä ystävällismielisiä zombeja. Kaikki halusivat halata minua. Ahdisti. Juoksin lähimpään asuntoon enkä muistanut sulkea edes ovea perässäni. Zombit lappoivat jonossa kohti ja rikoin kirveellä ikkunan parvekkeelle. Jostain hyökkäsi koira ja näytin sille piikkilangalla vahvistettua pamppuani. Pudotus parvekkeelta ei ollut paha sillä oltiin alimmassa kerroksessa. Hyppäsin ja juoksin. Toinenkin koira tuli haistelemaan ja pistin sen lihoiksi. Läheisyyden kaipuisia ystäviäni näkyi jokapuolella, joten otin jalat alleni ja juoksin metsään. Metsässä harhailin ympäriinsä ja poimin samalla kiviä forgea varten. Tajusin, että olin käyttänyt forgeen tarvittavat metallit pamppuni vahvistamiseen, joten en vielä saanut sitä tehtyä. Jatkoin harhailua ja päädyin pienelle asutusalueelle järven rannalle. Samalla tulin löytäneeksi paikan talolleni! Se oli sopivan kokoinen saari järvessä. Asutusalueelta saisin materiaaleja ja kaupungin palvelut olivat lähellä. Täydellistä. Samassa lentokone lensi ylitseni ja pudotti tarvikelaatikkonsa kohtuullisen matkan päähän. Rakensin äkkiä puisen arkun tavaroilleni ja lykkäsin kaiken ylimääräisen sinne. Juoksin kuin heikkopäinen kohti tarvikelaatikkoa. Se putosi keskelle järveä ja jäi bugittamaan siihen iloisesti ylös alas pomppien. Ei paha, onhan kyseessä kuitenkin alpha 9.3. Katselin rannalta hyppivää laatikkoa ja näin veden alla vaanivat zombit. Tappajahain musiikki alkoi välittömästi soida päässäni kun astuin veteen. Uin rivakasti kohti arkkua ja kun se oli pomppunsa alavaiheessa niin kurkotin vedestä kohti sitä ja sain kopin! Sisältä löytyi kolme tölkkiä herkullista lammassäilykettä. Palasin takaisin arkulleni ja menin tutkimaan alueen taloja. Ne olivat täynnä zombeja. Ammuin parikymmentä niistä varsijousella ja 10-15 pamputin matalaksi. Hirmu homma, mutta sainpahan hetken rauhan tutkiakseni taloa. Löysinkin talosta etsimäni ja saisin forgen tehtyä. Poistuin rakennustyömaani lähelle tekemään yösijaa ja sen forgen. Yöpaikka oli avoin, mutta päätin jäädä siihen ja juosta jos minut huomattaisiin.

Aamu sarastaa ja yöstä on jälleen selvitty.

Söpö pieni lähiö.

Taydellinen talonrakennuspaikka.

Zombit kansoittavat nyt myös järvenpohjaa.

7 days to die talonrakennusprojekti osa 2

Seikkailuni toisen päivän aamu alkoi hyvin nukutun yön jälkeen samoissa merkeissä kuin ensimmäinenkin. Tarkoituksena olisi siis etsiä tontti hyvältä asuinalueelta läheltä palveluita, rakentaa unelmien talo ja myydä se sitten Etuovessa roimalla voitolla. Tontin etsintä vaikutti haastavalta. Näin kilometrikaupalla vain järviä ja puita. Ruokakin alkoi loppua ja onnistuin saamaan ripulin. Muistakaa lapset ettei likaisesta järvestä kannata juoda! Puolenpäivän aikaan näin ohimenevän lentokoneen pudottavan laatikon jonnekin kaukaisuuteen. Laatikko lipui puiden taakse enkä ollut varma kuinka kauas se putosi. Päätin kuitenkin yrittää löytää sen, sillä se vaikutti sillä hetkellä ainoalta mahdollisuudeltani selvitä. Saavuin oletetulle laatikon putoamispaikalle ja siinähän oli suuri järvi. Pettymys oli suuri. Jatkoin matkaani nälkäisenä, paskat housussa ja nälkäripulikuolema vaikutti todennäköiseltä. Pinnistelin viimeisillä voimillani läheisen kukkulan yli ja siellähän pötkötti tarvikelaatikko! Pelastuin sen antimilla. Muutama tölkki ruokaa ja antibiootit tekivät tehtävänsä ja saatoin jatkaa matkaani hymyssä suin. Saavuin Falloutista tutun maiseman äärelle ja muutama talonraunio kutsui minua luokseen. Ihmetyksekseni zombeja ei näkynyt missään. Talonraunioista en löytänyt juuri mitään hyödyllistä ja jatkoin matkaani wastelandin ytimeen. Kaukaisuudessa siinsi kerrostalon siluetti ja talonrakennusprojektini otti aimo harppauksen eteenpäin. Viimein löysin sivistyksen pariin ja saisin tarvikkeita. Menin kerrostalon ensimmäiseen asuntoon ja päätin jäädä sinne yöksi. Zombien örinän ja rikkoutuvien ovien äänen saattelemana kyykistyin nurkkaan varsijouseni ladattuna odottamaan pimeyttä.

Ripulissa on ikävä juosta zombeja karkuun.

Ah, sivistynyt maailma.

Mainio yöpymispaikka...nurkassa vailla pakomahdollisuutta:D

7 days to die talonrakennusprojekti osa 1

Alotuspaikkana oli tällä kertaa metsän ja talvivyöhykkeen raja. Suuntasin heti lumelle poimimaan mustikoita. Mustikoita ei muuten kannata pitää taskussa, sillä mustikanhimoiset zombit haistavat ne jopa viiden metrin päähän! Mustikat repussa lähdin takaisin vihreämmille metsille etsimään tarvikkeita ja työkaluja talonrakennusta varten. Kivistä ja oksista sain peruskirveet ja nuijat tehtyä ja lisäksi vielä varsijousen. Kävelin kilometritolkulla eikä yhtään taloa tai muutakaan hyödyllistä näkynyt. Alkoi tulla jo pimeä ja uin järven keskellä olevalle minisaarelle kaivamaan yöpymismonttua. Uudet päivitykset ovat tehneet kirveellä kaivamisesta hankalampaa mikä on hyvä asia, kun suojaa ei saa enää niin helposti. Yritin myös tukkia monttuni sisäänkäyntiä savella, mutta se vain mätkähti päälle ja menetin energiaa. Monttu jäi siis auki yöksi, mikä jännitti hieman, mutta olin varma, että kovin moni zombi ei keskelle järveä eksyisi.

Tikuista ja ruohosta saa kätevästi varsijousen!

Viihtyisä ilmastoitu monttu keskellä järveä.

Herkullinen kinkkuvoileipä iltapalaksi. Nam!

7 Days to die Alpha 9 osa 3

Aamulla tutkin teatterin läpikotaisin ja löysin muutamia hyviä juttuja. Löysin mm. aseen ja siihen panoksia. Jalka oli edelleen venähtänyt, mutta päätin lähteä ulos tutkimaan paikkoja. Poistuin samaa kautta kun olin tullutkin ja näin kaukaisuudessa siintävän kerrostalon. Suuntasin sitä kohti ja kuulin herhiläisen lähestyvän. Pistin juoksuksi ja syöksyin kerrostalon ovesta sisään. Aloin välittömästi tutkia asuntoja kunnon lootin toivossa. Mitään merkittävää en löytänyt. Toisen kerroksen viimeistä asuntoa tutkiessani alaovelta alkoi kuulua pauketta. Zombit olivat äkänneet minut ja pyrkivät sisään. Myös yläkerrasta kuului ääniä. Menin käytävälle tarkastamaan tilanteen ja samassa pyrkyrit pääsivät ala-ovesta läpi. Niitä puski siitä heti ainakin kolme ja ensimmäisenä tietysti havaijipaitainen iso mörkö. En halunnut tuhlata pistoolini panoksia ihan vielä, vaan pyrin ylöspäin vain huomatakseni, että siinäkin talossa oli kolmanteen kerrokseen aidattu kunnon lauma zombeja. Palasin takaisin toisen kerroksen yhteen asuntoon. Menin parvekkeelle katsomaan josko sieltä voisi paeta. Ei voinut, pudotus olisi liian kova. Vaihtoehtoja ei ollut. Minun oli taisteltava. Otin pistoolin käteen ja menin etuovelle odottamaan. Pian jo havaijipaitainen läski puskikin oven kumoon ja örisi edessäni uhkaavasti. Kolme tarkkaa päälaukausta ja kolme pudonnutta zombia. Äänistä päätellen käytävässä olisi lisää, mutta minun oli otettava riski ja juostava ulos. Pari siellä olikin ja otin osumaa, mutta selvisin ulos. Herhiläinen oli tietysti jäänyt odottamaan minua ja tuonut pari kaveriakin mukana. Ei muutakun juoksuksi. Pian herhiläisiä tuli vielä pari lisää ja juoksin kuin heikkopää nyrjähtäneellä nilkalla kohti jokea ja sen toisella puolella ollutta metsää. Kunto loppui jo puoleen väliin ja oli pysähdyttävä. Käytin viimeiset pistoolin panokseni pudottamalla kaksi herhiläistä ja taas mentiin. Juoksin metsään ja karistin pahat surisijat kannoiltani. Seuraavan yön vietin läheisen kukkulan päällä ja aamulla suuntasin aavikolle. Etsin sopivaa paikkaa talon rakennusta varten, mutta kun uusi päivitys tuli niin aloitan alusta koko pelin. Kohti talonrakennusta siis.

The elder scrolls: Oblivion

Oblivionin portit täyttävät maailman.

Ehkä ankarin pettymykseni on ollut The Elder Scrolls: Oblivion. Tältä odotin paljon ja luin arvosteluitakin etukäteen. Kaverit olivat jälleen kehuneet ja olinhan rakastunut Morrowindiin vuosia aikaisemmin, joten mitä muuta sitä voi odottaa kuin hyvää peliä. Aikaa tutustumiseenkin oli, sillä odotin GOTY-version julkaisua ennen pelin hankintaa, mutta silti se pääsi yllättämään. Alkuun olin häikäisynyt maailman kauneudesta ja kuljeskelin ympäriinsä vailla selkeää päämäärää. Näin olin tehnyt myös Morrowindissa ja niin sitä mielestäni kuului pelata. Jossain vaiheessa sitä kuitenkin haluaa tutustua myös juoneen ja tehdä tehtäviä. Tässä vaiheessa se paljon puhuttu skaalautuva tekoäly ja maailma pilaa koko pelin. Skaalaus pitää huolen siitä että kaikki vastaan tulevat viholliset ja aseet sekä varusteet ovat suhteessa pelaajan tasoon. Eli heti alussa ei voi löytää sitä parasta miekkaa, mikä tekee muka vapaasta pelistä kovinkin rajoittuneen. Skaalaus päti tosiaan myös vihollisiin ja saman suden kanssa sai taistella henkihieverissä riippumatta siitä, oliko aloittelija vai jo hieman kokeneempi konkari. Joku kertoi minulle, että pelaan väärin ja olin rakentanut hahmoni väärin. Noh, tässähän mennään metsään jo siinä, että peliä voi pelata väärin. Eihän siinä ole mitään järkeä, että pelin väitetään antavan mahdollisuudet pelata vapaasti miten haluaa, mutta voit kuitenkin sössiä koko homman tekemällä hahmosi väärin. Miinuksista huolimatta annoin pelille useamman mahdollisuuden ja parhaimmillaan se olikin mukavaa pelattavaa. Sen vääjäämätön kohtalo oli kuitenkin poistua pelihyllystäni. Päätös syntyi kun suoritin erästä pääjuonen tehtävää. Siinä apuna oli myös tekoälyn ohjastamia sotureita. Taistelun rauhoituttua oli hiljaisempi hetki ennen portin avaamista ja uuden taistelun alkamista. Päätin käydä täydentämässä aseitani sekä juomavarastoani ennen tehtävän jatkamista. Matkalla kuitenkin tuli jälleen kerran kaikkea muuta kiinnostavaa ja tasoni nousi monta pykälää ennen kuin palasin tehtävän pariin. Oletin tietysti, että kun olin pelannut jo osan tehtävästä niin alkupään viholliset olisivat jo poissa tieltä. Väärin. Ne olivat syntyneet uudelleen ja tietysti niiden tasot olivat myös skaalautuneet minun tasojeni mukaan. Kaiken huipuksi omat apulaiseni eivät syntyneetkään uudelleen, vaan pelkästään ne viholliset. Selvisin jotenkin siitä ensimmäisestä osiosta ennen portin avaamista, mutta kun sen portin avasi ja tuli uusi taistelu niin mahdollisuuteni olivat olemattomat. Peli-iloni oli raiskattu ja poljettu roskikseen enkä palannut enää Oblivionin pariin.

7 days to Die alpha 9 day 1 osa 2

Alpha 9 oli siis näyttänyt jo mahtinsa ja päätin olla jatkossa varovaisempi. Spawnasin uudelleen samaan paikkaan ja tein heti itselleni kirveen kivestä ja kepistä. Kirves kädessä suuntasin kohti reppuani, joka odotti siellä talon nurkassa löytäjäänsä. En muuten olisi edes hakenut sitä, mutta siellä oli yksi tölkki sapuskaa ja vettä. Hiippailin koko matkan ja onnistuin välttämään uusintamatsin hurtan kanssa. Repun ja talon raunion lootattuani jatkoin matkaani tie toisella puolella olevaan kerrostaloon. Talo näytti melko hyväkuntoiselta ja sieltä löytyisi varmasti paljon kaikkea kivaa... Ja paskat sieltä mitään löytynyt. Parit paistinpannut ja löysin kahdesta ensimmäisestä kerroksesta. Kolmannessa näytti olevan lauma zombeja, jotka oli aidattu rappukäytävään. Sinne ei ollut asiaa. Aika heikko saalis. Ilta alkoi jo hämärtyä, mutta en malttanut jäädä paikoilleni. Harhailin kaupungilla jälleen zombeja väistellen ja päädyin rakennukseen, jossa oli elokuvasali tai ehkä pikemminkin auditorio. Mitä kaikkea tuo rakennus kätkisikään sisälleen! Innoissani onnistuin tipahtamaan istuinsalin toiselta reunalta ja nyrjäytin nilkkani. Nilkutin pitkin rakennuksen käytäviä, mutta palasin takaisin salin nurkkaan kököttämään, sillä kello oli jo paljon ja zombit varmasti hyökkäisivät sisään jos pitäisin meteliä.

7 days to Die alpha 9 day 1

Paikka näytti lohduttomalta. Pelkkiä harmaita kumpuja ja pieni lätäkkö likaista vettä. Jostain kuului örinää ja kurkkasin yhden kukkulan toiselle puolen. Kas, kokonainen kaupunki. Kaupungin ihmettely keskeytyi kuitenkin tuttuun murinaan, joka tietää lähestyvää koiraa. Otin jalat alleni ja juoksin lähimpään talon raunioon turvaan. Kyhjötin nurkassa ja itkin kuin pikkutyttö kunnes koira äkkäsi minut ja juoksukilpa alkoi uudelleen. Juoksin kohti seuraavaa rauniota ja sen läpi verenhimoisia zombeja väistellen. Kuntoni loppui ja jäin seuraavaan raunioon odottamaan josko koira unohtaisi minut. Ei, koira ei unohda. Murina lähetyi ja tajusin tehneeni morttivirheen. Olin nimittäin umpikujassa eikä pakotietä ollut. Koira hyökkäsi nurkan takaa ja taoin sitä nyrkeillä minkä kerkesin, mutta turhaan.

Pehmeät rasvat

Pisti tuossa silmään Iltalehden sivuilta juttu, jossa kerrottiin millaista rasvaa minä syön. Liitteenä siinä oli diabetesliiton tekemä taulukko, jossa levitteet oli laitettu järjestykseen niiden sisältämän pehmeän rasvan mukaan. Listaa katsoessani en voi olla kertomatta, että kärkipään levitteet ovat täyttä paskaa. Ei pelkästään maultaan, vaan myös sisällöltään. Nämä "terveysrasvat" ovat suoraan sanottuna myrkkyjä eikä niitä pitäisi syödä. Jos jotain leivän päälle pitää laittaa niin laittakaa voita tai oivariinia tai ingmariinia. Vanha kunnon voilevi ja lättä käyvät myös.
Linkki juttuun: http://www.iltalehti.fi/elintavat/2014080818554229_el.shtml

Piirretyt

Mihin vanhat kunnon piirretyt ovat kadonneet? Näin "aikuisena" olen huolissani lastenohjelmien/piirrettyjen tasosta. Itse katselin lapsena Asterixia, Karvista, Aku Ankkaa, Hopeanuolta, Alfred J.Kwakia, Lurppaa, Tohtori Sykeröä, Nikke Knackertonia ja muita. Laatupiirrettyjä kaikki. Toista nämä nykypäivän "piirretyt".

Kauhistuin kun eräänä viikonloppuaamuna satuin vilkaisemaan aamun lastenohjelmia telkkarista ja nehän oli aivan hirveitä. Tuntuu, että nuo nykyohjelmat pitävät lapsia pilkkanaan. Sisältö on aivan täyttä höttöä jos vertaa vaikkapa vanhaan kunnon Alfred J.Kwakiin, jossa oli yhteiskunnallisia ja synkkiäkin aiheita (joista ei tietenkään lapsena mitään ymmärtänyt). Nyt kuitenkin vanhempana osaa arvostaa, että niissä käsiteltiin oikeita asioita suoraan ja rehellisesti. Oli kuolemaa, petoksia, naurua, draamaa, ihmissuhteita, ahneutta ja yleisesti ottaen semmoista elämän makua.

Nämä nykyiset tekeleet eivät ole pelkästään typeriä sisällöltään vaan myös hirveän näköisiä ja kuuloisia. Hahmot lässyttävät ja kaikki on tietokoneella animoitua, jopa Nalle Puh! Noista tietokoneanimaatioista puuttuu semmoinen elävyys ja sielu aivan täysin. Onneksi noita mainitsemiani vanhoja kunnon piirrettyjä saa nykyään kaupasta levyllä ja löytyypä jopa Youtubesta.

Uusavuttomuuttakö?

Muistelin tuossa jokin aika sitten, että kuinka lasagnea tehdään, kun en ollut sitä aikoihin tehnyt. Vilkaisin ohjetta eräästä suositusta reseptipalvelusta ja tyrmistyin. Siellä kerrottiin, että vispilää ei tulisi käyttää juustokastikkeen sekoittamiseen, sillä vispilä on vaikea puhdistaa. Kyllä nauratti!

Uusi puhelin

Nokia Lumia 800 puhelimeni on palvellut minua hyvin reilut kaksi vuotta ja nyt se tuli tiensä päähän. Tuota puhelinta on vaikea korvata, sillä se on ollut varsin luotettava kumppani. Pidin siitä, koska se oli mukavan jämäkkärakenteinen ja toimi todella sulavasti... ainakin C7 jälkeen. Haikeana aloin etsimään Lumialleni seuraajaa. Aikaisemmin ajattelin, että jos puhelin hajoaisi olisi seuraaja automaattisesti uusi Lumia, mutta jossain kohtaa mieli muuttui. Samsungin puhelimia olen vierastanut aina ja siihen omenan merkkiseen en taivu ikinä. Ipadin voisin kyllä laittaa, mutta puhelinta en. Taisi olla se hetki kun näin työkaverilla Motorolan Moto Gn kun kiinnostukseni heräsi. Aloin tutkia asiaa ja tuo Moto G vaikutti ihan pätevältä värkiltä. Selvisi, että sillä on myös isovelimalli Moto X, jota ei tietenkään saa täältä peräreiästä, jota Suomeksikin kutsutaan. Toinen työkaveri kehui Nexus vitosta ja tutustuin myös siihen. Sekin vaikutti hyvältä ja teinkin valinnan ranskasta tilatun Moto Xn ja tuon Nexuksen välillä. Nexukseen päädyin kun en jaksanut alkaa ranskasta tilaamaan googlekääntäjän avulla.

 

Reilun kolmen viikon testijakson perusteella olen ollut valintaani todella tyytyväinen. Puhdas Android toimii kuin junan vessa. Suuren yllätyksen koin Google Now-palvelun kanssa kun se alkoi kertomaan minulle asioita. Kaupungilla se kertoi lähellä olevia ruokapaikkoja ihan kysymättä. Ajatteli varmaan, että jos nälkä yllättää niin löydän helposti murkinaa. Toisen yllätyksen koin kun join kaikessa rauhassa aamukahvia ja puhelin piippasi. Ajattelin, että joku viesti tai päivitys siellä varmaan on, mutta ei. Puhelin kysyi minulta, että kiinnostaako minua jalkapallon mm-kisojen tulokset. No tottakai! Siitä lähtien se on pitänyt minut ajantasalla kisojen suhteen. Onhan se myös hieman pelottavaa, sillä tuntuu kuin puhelin lukisi ajatuksiani. Sehän vakoilee kokoajan mitä katson netistä ja missä liikun. Se tietää jopa, missä olen töissä ja että kuljen pyörällä:D pelottavaa, mutta samalla hienoa. Suosittelen!

 

Uuden pelin tuoksu

Pelien digitaalistuminen on kätevää ja ihan hyvä juttu, mutta yksi asia siinä harmittaa. Yksi parhaista pelaamiseen liittyvistä hetkistä kun on se kun avaa uuden pelin. Muovin rapina ja sinetin avaus valmistavat avaajaa H-hetkeä varten. Kotelon napsahtaessa auki valloittava tuoksu leijailee sieramiin saaden avaajan sisimmässä aikaan lämpimän hyvänolon tunteen. Käyttöohjeet tuoksuu musteelle ja itse levylläkin on oma tuoksu. Nuuh, nuuh.

St.Anger - Orchestral version

Tämmösenki hienouden joku värkänny Metallican unohdetusta klassikosta. Toisaalta biisi on saanu kannatusta Metallica By Request kiertueella, niin ehkä sitä ei olekaan unohdettu. Hieno biisi ja komea versio.

Condemned - criminal origins

Condemned on yksi niistä harvoista peleistä, joka vakuutti demollaan tekemään ostopäätöksen. Juoni on tarpeeksi kiinnostava ja pelin painostava tunnelma sekä luissa ja ytimissä tuntuvat taistelut tempaavat mukaansa. En varsinaisesti pidä säikyttelypeleistä, mutta tein Condemnedin kohdalla poikkeuksen ja se kannatti. Pelihän on paljon muutakin kuin painostava tunnelma ja muutama säikäyttävä kohta. Huh huh! oli ensimmäinen miete pelin läpi pelattuani. Koko pelin ajan sai olla varpaillaan ja valmiina mättämään huumehörhöjä ja muita vihamielisiä tyyppejä henkensä edestä. Varsinaisten tuliaseiden ollessa vähissä tekevät putkenpätkät ja kakkosneloset tehtävänsä erinomaisesti ja jokaisen käydyn taistelun jälkeen tunteekin itsensä voittajaksi... tai ainakin sen pienen hetken ennen kuin tajuat, että selkäsi takaa hyökkii uusi hörhö lankupätkä kädessä. Tappeluissa on mukava mättämisen meininki ja jokainen isku tuntuu kotisohvalle asti. Myös juoni on kiinnostava yllättävien sekä vähemmän yllättävien käänteiden ansiosta. Yhdessä juoni ja yksinkertainen pelattavuus pitävätkin huolen siitä, että pikkuvirheet unohtuvat ja pelin jälkeen jää hyvä fiilis. 

F1 2013 Co-op season osa 2

12 kisaa kautta takana ja alkukauden vaikeuksien jälkeen ollaan noustu taistelemaan kärkipaikoista ihan vakituisesti. Monacossa harjoituksiin ja aika-ajoihin tarvittiin peräkärryllinen etusiipiä ja itse kisakin päättyi molempien osalta seinään. Canadassa wall of champions kutsui, mutta maaliin päästiin Horstin ollessa 1. ja itse heti perässä toisena. Belgiassa johdin kisaa siihen asti kunnes alkoi satamaan kaatamalla viimeisillä kierroksilla. Alonso saavutti ja meni lopulta ohi. Yritin vielä toiseksi viimeisessä mutkassa ohitusta hirmuisella riskillä ja päädyin seinään. Lopputuloksena yhdeksäs sija. Kautta on vielä jäljellä ja pistetilaston 4. sija kertoo sen että loppuun asti mennään täysillä mestaruuden kiilto silmissä.

Horstin kyydissä.

Ajastettu hajoaminen vol.2

Salaliittoteorioihin taipuvainen mieleni laukkasi ilmeisesti tässä tapauksessa liian lujaa. Samsungin Galaxy S3 ja S3 mineihin liittyvät verkko-ongelmat ilmenevät vain tietyn operaattorin liittymillä ja vain muutamassa kaupungissa. Itse puhelimet ovat siis kunnossa. Salaliitto tai ei niin jotain mätää tuossa jutussa on...

Ajastettu hajoaminen

Yle esitti vasta dokumentin, jossa vihjailtiin salaliitosta, jonka mukaan kodinkoneita olisi ajastettu hajoamaan. Esimerkkinä oli mm.Samsungin televisiot, joissa oli yksi komponentti, joka hajotti laitteen tietyn ajan jälkeen. Kodinkoneiden parissa työskentelevänä voin kertoa, että tämä tuntuisi pätevän myös Samsungin puhelimiin. Pääsiäisen jälkeen varsinkin Galaxy S3 ja S3 mineihin on ilmaantunut epäilyttävän paljon samoja vikoja. Ne kadottavat verkkoa eikä viestit tai puhelut kulje kumpaankaan suuntaan. Älypuhelimesta jää siis jäljelle pelkkä äly sen menettäessä puhelimen perusominaisuuden. Salaliitto tai ei niin aika persiistä tuommonen homma!

Netin hienouksia

Tässä yksi hieno netin syövereistä löytyvä asia. Game of thronesin intro yhdistettynä Skyrimin maailmaan. Jotku ne jaksaa värkätä...

Facebookin top-10 biisit haaste

1. Damien Rice - 9 Crimes. Kovin biisi ikinä. Yhtenä kesänä olin todella rakastunut ja kuuntelin tätä parikin yötä kyseisen tytön kanssa repeatilla. Sittemmin naiset ovat pilanneet maailman mutta tämä koskettaa edelleen.
2. Angels & Airwaves - The Adventure. Eka biisi minkä bongasin tältä orkesterilta, tehneet paljon kovempiakin ralleja mutta tästä se kaikki lähti.
3. Maj Karman Kauniit Kuvat - Best Of Mozart. Jaana lainasi levyn, josta jotain olin jo Jyrkissä kuullut, mutta tämä biisi vei mennessään.
4. Black Sabbath - Iron Man. Tästä se meikäläisen metallimusan kuuntelu alkoi. Iski nuoreen, silloin ei vielä niin komeaan Horstiin, kuin tuhat volttia.
5. Avain - Punainen tiili. Tästä taas alkoi räppimusan kuuntelu. Huolettomat kesäpäivät partsilla Paavon ja Askon kanssa, Avainta kuunnellen, nevöföget.
6. Woods Of Ypres - I Was Buried On Mount Pleasant Cemetery. Tämä vähän tunnettu bändi on tehnyt useita vuosituhannen kovimpiin kuuluvia biisejä, harmi että yhtyeen tarina loppui traagisesti ennen aikojaan. Kyseinen biisi ainoa jonka ehtivät videoida.
7. Sara - Seuraa. Jyrkissä näin tämän ja ajattelin että kylläpä siinä laulaja yrittää matkia kovasti Kornin Jonathan Davisia. En arvostanut. Myöhemmin kuitenkin sain käsiini Saran kokonaisen albumin ja sitten se olikin rakkautta toisella silmäyksellä.
8. Korn - Dead Bodies Everywhere. Tais olla Heikin naapuri jolta lainattiin Kornin Follow The Leader-albumi, ja voihan v***u miten kovaa kamaa! Horst teki myös ensimmäisen reissunsa Helsinkiin tämän bändin keikalle, tyylikkäästi keikan aloituksesta myöhästyen
9. Apulanta - 0010. Miikan kanssa tätä kuunneltiin pontikkapäissään kun oltiin nuoria. Kirjoitettiin sanat ylös ja laulettiin mukana. Nou houmou.
10. Metallica - Until It Sleeps. Jokaisella musalistalle kuuluu Metallica. Metallican uutta levyä odotettiin ihan vitusti, ja kun tämä vihdoin tärähti telkkarista listaohjelmassa kavereiden olkkarissa, oli pettymys melkoinen koko porukalla. Tukat oli pojilla lähteneet ja musa oli jotenkin muutenkin nössömpää. Tätänykyä arvostan tämän biisin Metallican parhaaksi äänitykseksi.

parikyt biisiä jäi listalta pois. nimet myös muutettu vähemmän paljastaviksi.

Paras mämmi

Näin pääsiäisen kynnyksellä on hyvä jakaa hieman vinkkejä mämmin valintaan. Valinta on äärimmäisen yksinkertainen. Kävele hyvin varustetun lähikauppasi pakastealtaalle ja ota sieltä kouraasi rasiallinen Kymppi Mämmiä. Muut mämmit kun eivät yllä millään osa-alueella Kymppi Mämmin tasolle. Oikeastaan ne eivät paini edes samassa sarjassa. Kulje mämmin kanssa kassalle ja maksa se. Kiikuta rasia kotiisi ja jätä se jääkaappin sulamaan tai vaihtoehtoisesti pöydälle jos haluat nauttia tuosta jumalten ruskeasta nektarista jo hieman aiemmin. Kun mämmi on pehmyttä eikä enää jääkylmää, niin voit kouraista sitä lusikalla kuppiin tai lusikoida suoraan rasiasta kitusiisi jos siltä tuntuu. Mämmin päälle suosittelen normaalia Pirkka-kermaa ja sokeria. NAM!

Kymppi Mämmin kuosi on hyvin tunnistettava.

F1 2013 Co-op season osa1

Etukäteen ajateltuna Co-op season kuulosti pelin kuumottavimmalta ominaisuudelta, eikä se tuottanut pettymystä. Koko kauden vetäminen kaverin kanssa tietää erittäin hauskoja hetkiä ja armottoman kovaa vääntöä kun taistellaan tallin ykköskuskin paikasta. Kauden aikana tuetaan ja kannustetaan tallikaveria, mutta parasta on tietysti räkäinen nauru kun toinen vetää mutkan pitkäksi ja ruttaa etusiipensä.

Näkymiä paalupaikalta.

Neljän kisan perusteella sanoisin, että tallikaverini Horst on nopeampi kuski, mutta minä olen varmempi. Sen kertoo pistetaulukkokin. Kauden avauksessa Melbournessa olimme 7. ja 8. sijalla. Jahtasin Horstia lopussa, mutta se meni menojaan. Seuraavassa kisassa Malesiassa yllätin ja kiskaisin paalulle. Ensimmäisessä mutkassa menetin kuitenkin johtoasemani, mutta tallikaverini Horst piti hetken kärkipaikkaa ennen kuin sen renkaat suli alle. Ajoin neljänneksi ja putosin taulukossa kuudenneksi ensimmäisen mutkan hässäkästä aiheutuneen aikasakon takia. Ihan ok sijoitus. Horstia ei pistesijoilla näkynyt. Kahdessa seuraavassa kisassa olin 10. ja 5. tallikaverini taistellessa peräpään sijoituksista. Kausi on kuitenkin vasta aluillaan ja odotan innolla jo seuraavaa kisaa.

F1 2013

F1 2013 on huikea peli ja se imaisee välittömästi mukaansa jo ensimmäisellä kaasunpainalluksella riippumatta siitä tekeekö sen pädilla vai polkimilla. Siitä tulee mieleeni vanha kunnon Toca-pelisarja ennen Race drivereita. Ei ihme, sillä ovathan molemmat sarjat Codemastersin käsialaa. Läsnäolon tunne on hyvin vahva ja jokainen sekunnin sadasosa on tärkeä. Vastaavia sydämentykytyksiä ei monikaan peli ole vielä aiheuttanut. Ennen ei myöskään jämäsijoista taistelu ole ollut missään mielessä kiinnostavaa. F1 2013 muuttaa tilanteen ja jopa sieltä perältä on mukava lähteä jahtaamaan edellä meneviä ja edes sitä yhtä pistettä. Jokainen ajokerta on tunnepuolen vuoristorataa. Hetkessä täydellinen onnistuminen voi muuttua järkyttäväksi katastrofiksi ja toisinpäin. Kestääkö renkaat? Kestääkö auto? Kestääkö kasetti? Nämä kysymykset pyörivät mielessä kun asetutaan lähtöruudukkoon, mutta ne on parempi unohtaa kun punaiset valot sammuvat.

Legendaariset pelimusiikit: NHL 95

Tässäpä pala historiaa. Änäri ysivitosta tuli kyllä pelattua hirmuiset määrät aikoinaan Segalla. Alkumusat soi vieläkin päässä välillä. Hieno peli siinä mielessä, että oli kaksi melkeimpä varmaa tapaa tehä maali. Vanhanaikainen meni lähes aina sisään ja siniviilalta suoraan syötöstä laukaus myös. Hieno peli, hieno tunnari. Vielä hienompaa oli kun löysin tuossa jokin aika sitten PC:llä toimivan SEGA version kyseisestä pelistä. Maaleja en tosin enää osannut tehä, enkä Horstia voita edelleenkään.

Elikkäs tänään tuli pelattua Skyrim, Stalker - Shadow Of Chernobyl sekä F1 2013.

Alotetaan Skyrimillä. Morthalissa hengailin ja ihastelin yötaivasta uuden modin jäljiltä, kunnes katsoin journalia: joku oli tyrmännyt Jasparin kirjan ja pitäis mennä kertoon tää Jasparille Dawnstariin. No ei muutakuin matkaan, mukanani oli joku suolta löytynyt liskoihminen. Parisataa metriä tietä eteenpäin ja vitullinen lauma susia tuli jo iholle. Tässä vaiheessa huomasin mikä lisko on miehiään/naisiaan, pari iskua ja hemmo oli tontissa. No kyllähän itekki olin samantien kylmänä ja quickload. Ainiin, älä ota quickload jos oot modannu peliä. Työpöydälle siis mentiin, eli taas linnunrata-modin vaihto ja uudestaan peliin. Tällä kertaa olin valmiimpi, ja sudet saivat maistaa miehekästä kirvestäni. Linnunratakin oli hillitympi. Ja kaveri elossa. Jokunen metri eteenpäin ja joku mylly oli taas edessä. Tosin tällä kertaa meitä vastaan jäi vaan joku yks taikahomo (ei pahasti sanottu). No sitä päihin ja ihmettelemään mitä oli tapahtunut. Hevonen oli ainakin vaihtanut olomuotoansa toispuoleiseen, ja jotain banditteja siinä oli. Kiinnostuksen kuitenki vei kypärään pukeutunut koira:

Nooooh, ei muutaku matka jatkuu, ja kohta vastaan tulikin kasa susia jotka tuli menomatkalla lahdattua, peli ei näköjään ikinä unohda. Dawnstarin portti pikkuhiljaa häämötti, kun huomasin että peli tökki aika vitusti. No vähän tutkimista eikä tietenkään vastausta. Kai siellä sitten joku virus pyörii taustalla. Jaspar löyty, ja kerroin että vittu sää oot kirjottanu hyvän kirjan. Ei meinannu heti uskoa, mutta lupasin todistaa asian, eli Solitudeen pitäs lähtiä. Haista vittu Jaspar, en ollu menossa. Tutkimatta vielä oma mansion Whiterunissa ja pitäs lähtä Solitudeen, en ollu menossa. Toisaalta ihastelin Jasparin ääninäyttelijää, joka oli viimisen päälle herkkä, ja toki modin mukana tuoma. No siitä sitten vastakkaiselle kalliolle katteleen auringonnousua:

 Koska olin jo ollut aiemmin Dawnstarissa, niin ajattelin että ei täällä ole nähtävää, varsinkaan kun Morthalissa oli sentään alastonkylpylä. Muutama sata metriä kohti Whiterunia ja vitulliset myllyt susien kans oli tosiasia:

No joojoo, tää ei tullu ekalla screenshotilla. kuolin semmosen 10 kertaa kunnes selvisin. Eikä tää shotti oo ees siitä kun selvisin. Mutta joo, muutama mylly ja olin jossain Fort Fellhammer. Save tähän.


Sit vähän Stalkeria. Save oli areenalta, pyysin itselle myllyt ja sain ne. Tapoin pari jannuu, toisen nimi oli Swede, toinen jäi tuntemattomaksi. Tämän jälkeen areenan vetäjä ei antanut lisää matseja kun olin muka liian paska. Mitä vittua, just tappanu kaikki yköselä ja oon muka paska. En kuitenkaan haastanut riitaa koska kaveri oli niin karismaattinen. No sitten kohti seuraavaa tehtävää, jonneki maan alle pitäs mennä. Kaikki Stalkereita pelanneet tietävät että maan alle ei oo kiva mennä. Aikani etsin ulospääsyä alueelta, mutta koska oli pimeätä kuin Bloodsuckerin perseessä, niin päätin hyötyä complete modin tarjoamasta teleportista. Samalla palautin pari tehtävää ekalle mestalle, ja sitten teleport Dark Valley. Ja taas save koska jännitti liikaa.

Sitten kaveri tulikin jo kylään, ja ei muutakuin ratti kiinni pöytään ja F1 2013 päälle. Kaveri vetelikin siinä semmosia aikoja että itelä ahisti. Ja veteli myös kaikki young drivers testit kultaan. Sain steamiin achievmentin. en aio oikaista asiaa. Samahan se oli sitten itekkin jatkaa uramoodia. Aika-ajossa seittemäs. mutta eka mutkassa heti neljänneks. Ja siinä pysyttiinkin loppuun asti, ihan kiva fiilis jäi eka kisasta, voitin sentään tallikaveri Kimin. Jauhettiin vielä jotain aika-ajoja ja time attackeja, olin aika huono.

Mass Effect

Arvostelut olivat hyviä ja kaveri, jonka pelimakuun luotat kehui sitä. Juoni oli kuulemma loistava, peli oli nätti ja pelattavaa riitti jne jne. Onhan se kyllä hyvä, mutta käy myös esimerkkinä siitä kuinka hyväkin peli voidaan ryssiä täysin pelikelvottomaksi. Kyseessä on tietenkin ensimmäinen Mass Effect. Juoni kiinnosti kyllä ja olihan se ihan nättikin aikoinaan, mutta ei sitä voinut pelata. 25 gamescorea xbox-tililläni kertovat sen surullisen tosiasian, että peli jäi osaltani alkutekijöihin. Taistelua oli paljon ja se oli hirveää. Omat ukot hyppivät edessä ja suojan takana kykkiminen oli niin kökköä, että järki lähti. Viimeinen pisara oli se kun seisoin varmaan kolmattatoista kertaa siinä kuuluisassa hississä ja totesin, että onpa kyllä paskaa. Jälkeenpäin olen kuullut samankaltaisia kommentteja jopa sarjan faneilta ja ovatpa suositelleet hyppäämistä suoraan sarjan toiseen osaan. Jatko-osissa taistelu ei kuulemma ole enää niin kauheaa kuraa. Ehkä jonain päivänä nappaan trilogian alelaarista ja aloitan uudestaan siitä toisesta osasta.

Tapahtui Skyrimissä Vol.1

Riften aamunkoitteessa. Tein lähtöä kohti Whiterunia. Parit potionit olisin voinut ostaa, mutta kaupat olivat vielä kiinni. Whiterunissa minua odotti asiakirjojen väärennystehtävä sekä jonkin killuttimen varastaminen. Tiesin, että matka olisi pitkä ja vaarallinen, mutta päätin silti lähteä tien päälle jalkaisin. 

Ehdin hädin tuskin hävitä Riftenin vartijoiden näköpiiristä kun tunsin maan järisevän ja kuulin tutun äänen yläpuoleltani. Vanha kunnon Blood dragon se siellä vaani minua. Se varmasti muisti minut, sillä vain paria päivää aiemmin onnistuin luiskahtamaan sen kynsistä. Näin tilaisuuteni piiloutua kallionkoloon pois lohikärmeksen silmistä. Odottelin siellä hetken ja kun lohikäärme ei luovuttanut, niin otin jalat alleni. Juoksin metsään niin lujaa kuin pystyin ja piilouduin uudelleen. Se toimi ja lohikäärme jäi jälleen ilman suupalaa. Ongelmat eivät kuitenkaan loppuneet siihen. Ehdin jatkaa matkaani vain hetken, kun kuulin karjuntaa ja jämähdin paikalleni. Oli vielä sen verran pimeää, etten onnistunut paikantamaan äänen lähdettä. Viritin jouseni ja odotin. Karjunta kuului uudestaan todella läheltä. Käännyin vasemmalle kohti ääntä ja näin liikettä. Musta möykky lähestyi minua kovaa vauhtia ja oli jo yllättävän lähellä. Peräännyin ja laukaisin hätäisesti jouseni. Se oli virhe, sillä juoksusta ammuttu nuoli harvoin osuu kohteeseensa. Karhu lähestyi vääjäämättä ja koin tarpeelliseksi ottaa jalat alleni. Oli kuitenkin jo liian myöhäistä ja tunsin karhun kynsien painuvan selkääni. Tilanne vaikutti toivottomalta, mutta pelastajani oli jo näköpiirissä...