Yö ei mennyt yhtä rauhallisesti kuin edellinen. Kummituksen äänet kaikuivat talossa ja zombien täytyi haistaa miehiset raksamiehen tuoksuni, eikä ihme, sillä en ollut käynyt pesulla rankan työpäivän jälkeen. Kuulin kuinka öykkärijoukko riehui ulkopuolella ja kuulin huolestuttavia hajoamisen ääniä. Puristin lujaa rautapampustani koko loppuyön, mutta kukaan ei tullut. Aamulla huomasin, että yksi havajipaitainen öykkäri hakkasi talon kulmaa, joka oli melko pahasti vaurioitunut. Pistin läskin kylmäksi ja poistuin kadulle. Hoksasin, että en ollut vielä tutkinut kadun kolmatta taloa ja sieltä voisin löytää rautaa hakkua varten. Sinne siis! Löysin jonkin verran rautaisia esineitä ja aseita, jotka voisin pistää palasiksi. Talon tyhjennettyäni palasin forgelleni leipomaan hakkua. Sain juuri ja juuri sen tehtyä ja olisin valmis louhostöihin. Unicefin avustuskoneet lensivät jälleen ylitseni, mutta päätin tällä kertaa olla välittämättä niiden pudottamista laatikoista. Nyt oli tärkeämpääkin tekemistä. Matkalla louhokselle ikuistin veden päällä pomppivan pupun! Louhin lähistön kiviä ja sain niistä rautaa, hiiltä ja peruskiveä. Homma tuntui luistavan ja palasin raksalle syventämään perustusten monttua. Aion tehdä kunnon kellarin, joten monttua saa varmaan syventää vieläkin yhden kerroksen. Alkoi olla aika poistua jälleen viettämään iltaa taloille, mutta sitä ennen kävin tyhjentämässä mullat taskuistani ja otin tilalle tarvikkeita nuolia sekä puukehikoita varten. Niitä voisin väsätä yön pimeydessä. Yöksi suuntasin siihen taloon, jonka kävin päivällä loottamassa. Tukin porraskäytävän sohvalla ja menin ullakolle mahdollisimman keskelle taloa, ettei kukaan haistaisi minua.
 |
| Vandaalit! |
 |
| Jeesuspupu. |
 |
| Kiville kyytiä. |
 |
| Syvennetty monttu. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti