Riften aamunkoitteessa. Tein lähtöä
kohti Whiterunia. Parit potionit olisin voinut ostaa, mutta kaupat
olivat vielä kiinni. Whiterunissa minua odotti asiakirjojen
väärennystehtävä sekä jonkin killuttimen varastaminen. Tiesin,
että matka olisi pitkä ja vaarallinen, mutta päätin silti lähteä
tien päälle jalkaisin.
Ehdin hädin tuskin hävitä Riftenin
vartijoiden näköpiiristä kun tunsin maan järisevän ja kuulin
tutun äänen yläpuoleltani. Vanha kunnon Blood dragon se siellä
vaani minua. Se varmasti muisti minut, sillä vain paria päivää
aiemmin onnistuin luiskahtamaan sen kynsistä. Näin tilaisuuteni
piiloutua kallionkoloon pois lohikärmeksen silmistä. Odottelin
siellä hetken ja kun lohikäärme ei luovuttanut, niin otin jalat
alleni. Juoksin metsään niin lujaa kuin pystyin ja piilouduin
uudelleen. Se toimi ja lohikäärme jäi jälleen ilman suupalaa.
Ongelmat eivät kuitenkaan loppuneet siihen. Ehdin jatkaa matkaani
vain hetken, kun kuulin karjuntaa ja jämähdin paikalleni. Oli vielä
sen verran pimeää, etten onnistunut paikantamaan äänen lähdettä.
Viritin jouseni ja odotin. Karjunta kuului uudestaan todella läheltä.
Käännyin vasemmalle kohti ääntä ja näin liikettä. Musta möykky
lähestyi minua kovaa vauhtia ja oli jo yllättävän lähellä.
Peräännyin ja laukaisin hätäisesti jouseni. Se oli virhe, sillä
juoksusta ammuttu nuoli harvoin osuu kohteeseensa. Karhu lähestyi
vääjäämättä ja koin tarpeelliseksi ottaa jalat alleni. Oli
kuitenkin jo liian myöhäistä ja tunsin karhun kynsien painuvan
selkääni. Tilanne vaikutti toivottomalta, mutta pelastajani oli jo näköpiirissä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti