Seikkailuni toisen päivän aamu alkoi hyvin nukutun yön jälkeen samoissa merkeissä kuin ensimmäinenkin. Tarkoituksena olisi siis etsiä tontti hyvältä asuinalueelta läheltä palveluita, rakentaa unelmien talo ja myydä se sitten Etuovessa roimalla voitolla. Tontin etsintä vaikutti haastavalta. Näin kilometrikaupalla vain järviä ja puita. Ruokakin alkoi loppua ja onnistuin saamaan ripulin. Muistakaa lapset ettei likaisesta järvestä kannata juoda! Puolenpäivän aikaan näin ohimenevän lentokoneen pudottavan laatikon jonnekin kaukaisuuteen. Laatikko lipui puiden taakse enkä ollut varma kuinka kauas se putosi. Päätin kuitenkin yrittää löytää sen, sillä se vaikutti sillä hetkellä ainoalta mahdollisuudeltani selvitä. Saavuin oletetulle laatikon putoamispaikalle ja siinähän oli suuri järvi. Pettymys oli suuri. Jatkoin matkaani nälkäisenä, paskat housussa ja nälkäripulikuolema vaikutti todennäköiseltä. Pinnistelin viimeisillä voimillani läheisen kukkulan yli ja siellähän pötkötti tarvikelaatikko! Pelastuin sen antimilla. Muutama tölkki ruokaa ja antibiootit tekivät tehtävänsä ja saatoin jatkaa matkaani hymyssä suin. Saavuin Falloutista tutun maiseman äärelle ja muutama talonraunio kutsui minua luokseen. Ihmetyksekseni zombeja ei näkynyt missään. Talonraunioista en löytänyt juuri mitään hyödyllistä ja jatkoin matkaani wastelandin ytimeen. Kaukaisuudessa siinsi kerrostalon siluetti ja talonrakennusprojektini otti aimo harppauksen eteenpäin. Viimein löysin sivistyksen pariin ja saisin tarvikkeita. Menin kerrostalon ensimmäiseen asuntoon ja päätin jäädä sinne yöksi. Zombien örinän ja rikkoutuvien ovien äänen saattelemana kyykistyin nurkkaan varsijouseni ladattuna odottamaan pimeyttä.
 |
| Ripulissa on ikävä juosta zombeja karkuun. |
 |
| Ah, sivistynyt maailma. |
 |
| Mainio yöpymispaikka...nurkassa vailla pakomahdollisuutta:D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti