Siinä missä vaikkapa Damien Ricen 9 crimes tuo tipan linssiin raavaallekkin miehelle joka kuuntelulla, niin i was buried in mount pleasant cemetery ei tyydy vain herkistämään hetkeksi, eikä muutenkaan päästä kuulijaansa helpolla. Heti kappaleen alun kosketinosuudesta on havaittavissa että nyt kyllä koskee sydämeen ja kovaa. Ja siinä vaiheessa kun edesmennyt David Gold aukaisee suunsa niin on selvää että nyt kyllä ahistaa niin perkeleesti. Ahdistuksia on toki monenlaisia, joitakin ahdistaa naiset, joitakin raha, joitakin työ, mutta Davidia tuntuu ahdistavan kaikki, ja mies laulaakin olevansa haudattu uudessa puvussaan mount pleasantin hautuumaalle. Alone and unceremoniously. Voiko miestä surullisemmin haudata? Ei voi.
Biisin rakenne on vähintäänkin mielenkiintoinen, alkuun 3 ja !½ minuuttia rankkaa soitantaa, kunnes koskettimet taas tulevat esiin ja kappale saa rauhallisemman tuokion. Noin kuuden minuutin kohdilla aletaan taas tykittämään tosissaan, ja naama irvessä väännetään kitaran kanssa. Loppua kohden huudetaankin jo naama punaisena kuinka on tultu haudatuksi puiden ja monumenttien väliin, "at the heart of the city". Davidin kitaran teksti - "Unrest" - on poikkeuksellinen, ja siinä missä se antaa vastauksia hautajaisiin johtaneista tapahtumista, se myös herättää kysymyksiä, miksi David on unrest, ja miksi hänen aiemmassa kitarassaan luki "Ache". Selvästikkin miestä sattuu, ja sattumisen julkituomisessa David Gold tekikin monia hienoja biisejä, joista tämä kuitenkin nousee selvimpänä esiin.
Jos elämä sallii, tulen jatkossa kirjoittamaan lisää tekstiä tästä ainutlaatuisesta ja valitettavan lyhytikäisestä orkesterista. Rest In Peace David Gold
Hienoa tekstiä. Onse kova.
VastaaPoista