7 Days to die Alpha 9 osa 3

Aamulla tutkin teatterin läpikotaisin ja löysin muutamia hyviä juttuja. Löysin mm. aseen ja siihen panoksia. Jalka oli edelleen venähtänyt, mutta päätin lähteä ulos tutkimaan paikkoja. Poistuin samaa kautta kun olin tullutkin ja näin kaukaisuudessa siintävän kerrostalon. Suuntasin sitä kohti ja kuulin herhiläisen lähestyvän. Pistin juoksuksi ja syöksyin kerrostalon ovesta sisään. Aloin välittömästi tutkia asuntoja kunnon lootin toivossa. Mitään merkittävää en löytänyt. Toisen kerroksen viimeistä asuntoa tutkiessani alaovelta alkoi kuulua pauketta. Zombit olivat äkänneet minut ja pyrkivät sisään. Myös yläkerrasta kuului ääniä. Menin käytävälle tarkastamaan tilanteen ja samassa pyrkyrit pääsivät ala-ovesta läpi. Niitä puski siitä heti ainakin kolme ja ensimmäisenä tietysti havaijipaitainen iso mörkö. En halunnut tuhlata pistoolini panoksia ihan vielä, vaan pyrin ylöspäin vain huomatakseni, että siinäkin talossa oli kolmanteen kerrokseen aidattu kunnon lauma zombeja. Palasin takaisin toisen kerroksen yhteen asuntoon. Menin parvekkeelle katsomaan josko sieltä voisi paeta. Ei voinut, pudotus olisi liian kova. Vaihtoehtoja ei ollut. Minun oli taisteltava. Otin pistoolin käteen ja menin etuovelle odottamaan. Pian jo havaijipaitainen läski puskikin oven kumoon ja örisi edessäni uhkaavasti. Kolme tarkkaa päälaukausta ja kolme pudonnutta zombia. Äänistä päätellen käytävässä olisi lisää, mutta minun oli otettava riski ja juostava ulos. Pari siellä olikin ja otin osumaa, mutta selvisin ulos. Herhiläinen oli tietysti jäänyt odottamaan minua ja tuonut pari kaveriakin mukana. Ei muutakun juoksuksi. Pian herhiläisiä tuli vielä pari lisää ja juoksin kuin heikkopää nyrjähtäneellä nilkalla kohti jokea ja sen toisella puolella ollutta metsää. Kunto loppui jo puoleen väliin ja oli pysähdyttävä. Käytin viimeiset pistoolin panokseni pudottamalla kaksi herhiläistä ja taas mentiin. Juoksin metsään ja karistin pahat surisijat kannoiltani. Seuraavan yön vietin läheisen kukkulan päällä ja aamulla suuntasin aavikolle. Etsin sopivaa paikkaa talon rakennusta varten, mutta kun uusi päivitys tuli niin aloitan alusta koko pelin. Kohti talonrakennusta siis.

The elder scrolls: Oblivion

Oblivionin portit täyttävät maailman.

Ehkä ankarin pettymykseni on ollut The Elder Scrolls: Oblivion. Tältä odotin paljon ja luin arvosteluitakin etukäteen. Kaverit olivat jälleen kehuneet ja olinhan rakastunut Morrowindiin vuosia aikaisemmin, joten mitä muuta sitä voi odottaa kuin hyvää peliä. Aikaa tutustumiseenkin oli, sillä odotin GOTY-version julkaisua ennen pelin hankintaa, mutta silti se pääsi yllättämään. Alkuun olin häikäisynyt maailman kauneudesta ja kuljeskelin ympäriinsä vailla selkeää päämäärää. Näin olin tehnyt myös Morrowindissa ja niin sitä mielestäni kuului pelata. Jossain vaiheessa sitä kuitenkin haluaa tutustua myös juoneen ja tehdä tehtäviä. Tässä vaiheessa se paljon puhuttu skaalautuva tekoäly ja maailma pilaa koko pelin. Skaalaus pitää huolen siitä että kaikki vastaan tulevat viholliset ja aseet sekä varusteet ovat suhteessa pelaajan tasoon. Eli heti alussa ei voi löytää sitä parasta miekkaa, mikä tekee muka vapaasta pelistä kovinkin rajoittuneen. Skaalaus päti tosiaan myös vihollisiin ja saman suden kanssa sai taistella henkihieverissä riippumatta siitä, oliko aloittelija vai jo hieman kokeneempi konkari. Joku kertoi minulle, että pelaan väärin ja olin rakentanut hahmoni väärin. Noh, tässähän mennään metsään jo siinä, että peliä voi pelata väärin. Eihän siinä ole mitään järkeä, että pelin väitetään antavan mahdollisuudet pelata vapaasti miten haluaa, mutta voit kuitenkin sössiä koko homman tekemällä hahmosi väärin. Miinuksista huolimatta annoin pelille useamman mahdollisuuden ja parhaimmillaan se olikin mukavaa pelattavaa. Sen vääjäämätön kohtalo oli kuitenkin poistua pelihyllystäni. Päätös syntyi kun suoritin erästä pääjuonen tehtävää. Siinä apuna oli myös tekoälyn ohjastamia sotureita. Taistelun rauhoituttua oli hiljaisempi hetki ennen portin avaamista ja uuden taistelun alkamista. Päätin käydä täydentämässä aseitani sekä juomavarastoani ennen tehtävän jatkamista. Matkalla kuitenkin tuli jälleen kerran kaikkea muuta kiinnostavaa ja tasoni nousi monta pykälää ennen kuin palasin tehtävän pariin. Oletin tietysti, että kun olin pelannut jo osan tehtävästä niin alkupään viholliset olisivat jo poissa tieltä. Väärin. Ne olivat syntyneet uudelleen ja tietysti niiden tasot olivat myös skaalautuneet minun tasojeni mukaan. Kaiken huipuksi omat apulaiseni eivät syntyneetkään uudelleen, vaan pelkästään ne viholliset. Selvisin jotenkin siitä ensimmäisestä osiosta ennen portin avaamista, mutta kun sen portin avasi ja tuli uusi taistelu niin mahdollisuuteni olivat olemattomat. Peli-iloni oli raiskattu ja poljettu roskikseen enkä palannut enää Oblivionin pariin.

7 days to Die alpha 9 day 1 osa 2

Alpha 9 oli siis näyttänyt jo mahtinsa ja päätin olla jatkossa varovaisempi. Spawnasin uudelleen samaan paikkaan ja tein heti itselleni kirveen kivestä ja kepistä. Kirves kädessä suuntasin kohti reppuani, joka odotti siellä talon nurkassa löytäjäänsä. En muuten olisi edes hakenut sitä, mutta siellä oli yksi tölkki sapuskaa ja vettä. Hiippailin koko matkan ja onnistuin välttämään uusintamatsin hurtan kanssa. Repun ja talon raunion lootattuani jatkoin matkaani tie toisella puolella olevaan kerrostaloon. Talo näytti melko hyväkuntoiselta ja sieltä löytyisi varmasti paljon kaikkea kivaa... Ja paskat sieltä mitään löytynyt. Parit paistinpannut ja löysin kahdesta ensimmäisestä kerroksesta. Kolmannessa näytti olevan lauma zombeja, jotka oli aidattu rappukäytävään. Sinne ei ollut asiaa. Aika heikko saalis. Ilta alkoi jo hämärtyä, mutta en malttanut jäädä paikoilleni. Harhailin kaupungilla jälleen zombeja väistellen ja päädyin rakennukseen, jossa oli elokuvasali tai ehkä pikemminkin auditorio. Mitä kaikkea tuo rakennus kätkisikään sisälleen! Innoissani onnistuin tipahtamaan istuinsalin toiselta reunalta ja nyrjäytin nilkkani. Nilkutin pitkin rakennuksen käytäviä, mutta palasin takaisin salin nurkkaan kököttämään, sillä kello oli jo paljon ja zombit varmasti hyökkäisivät sisään jos pitäisin meteliä.

7 days to Die alpha 9 day 1

Paikka näytti lohduttomalta. Pelkkiä harmaita kumpuja ja pieni lätäkkö likaista vettä. Jostain kuului örinää ja kurkkasin yhden kukkulan toiselle puolen. Kas, kokonainen kaupunki. Kaupungin ihmettely keskeytyi kuitenkin tuttuun murinaan, joka tietää lähestyvää koiraa. Otin jalat alleni ja juoksin lähimpään talon raunioon turvaan. Kyhjötin nurkassa ja itkin kuin pikkutyttö kunnes koira äkkäsi minut ja juoksukilpa alkoi uudelleen. Juoksin kohti seuraavaa rauniota ja sen läpi verenhimoisia zombeja väistellen. Kuntoni loppui ja jäin seuraavaan raunioon odottamaan josko koira unohtaisi minut. Ei, koira ei unohda. Murina lähetyi ja tajusin tehneeni morttivirheen. Olin nimittäin umpikujassa eikä pakotietä ollut. Koira hyökkäsi nurkan takaa ja taoin sitä nyrkeillä minkä kerkesin, mutta turhaan.

Pehmeät rasvat

Pisti tuossa silmään Iltalehden sivuilta juttu, jossa kerrottiin millaista rasvaa minä syön. Liitteenä siinä oli diabetesliiton tekemä taulukko, jossa levitteet oli laitettu järjestykseen niiden sisältämän pehmeän rasvan mukaan. Listaa katsoessani en voi olla kertomatta, että kärkipään levitteet ovat täyttä paskaa. Ei pelkästään maultaan, vaan myös sisällöltään. Nämä "terveysrasvat" ovat suoraan sanottuna myrkkyjä eikä niitä pitäisi syödä. Jos jotain leivän päälle pitää laittaa niin laittakaa voita tai oivariinia tai ingmariinia. Vanha kunnon voilevi ja lättä käyvät myös.
Linkki juttuun: http://www.iltalehti.fi/elintavat/2014080818554229_el.shtml