Whiplash

Perämeren persereikä. Jos tuo nimitys ei olisi varattu jo Kemille niin antaisin sen Oululle. Olen jälleen kerran hyvin pettynyt Ouluun. Tuohtumiseni johtuu Whiplash-elokuvasta tai pikemminkin sen puutteesta ja Finnkinon toiminnasta. Luin elokuvasta ja näin sen trailerin jo marras-joulukuussa. Odotin elokuvaa kovasti ja ilahduin kun näin, että se oli tulossa Finnkinolle tammikuussa. Mutta kappas kun oli ensi-iltapäivä niin Oulussapa ei näytettykään Whiplashia. Sen sijaan näytettiin edelleen Hobittia ja 4 suomalaista elokuvaa sekä muutamaa muuta. Tämä oli jälleen kerran yksi osoitus siitä, että Oulu on vain yksi pohjoisen peräkylä muiden joukossa. Eihän täällä kannata edes laadukkaita elokuvia näyttää. Hukkaan menevät. Tässä Oscareiden jälkihuumassa huomasin, että Oulun toinen pienempi teatteri on alkanut pyörittämään Whiplashia. Pisteet sille, mutta harmi vaan kun teatteri sijaitsee Tuirassa. Eihän sinne uskalla mennä.

Half Life 2

Ennakkokäsitystä ei ollut muuten kuin, että kaikki olivat tätä hehkuttaneet. Ensimmäistä osaakaan en ollut pelannut kuin pari minuuttia. Alku oli lupaava. Juoni oli kiinnostava ja hieno fysiikkamoottori teki vaikutuksen. Pettymys iski kuitenkin pian alun jälkeen. Toisto teki pelistä uskomattoman puuduttavan. Kaava oli sama jalkaisin, veneellä, autolla ja varmaan jos pidempään olisin pelannut, niin myös lentämällä. Edetään jonkin matkaa kunnes tulee taistelukohtaus ja sitten taas edetään. Kaavahan on tuttu monestakin pelistä, mutta kun sama toistuu tosiaan kolme kertaa peräjälkeen eri välineellä, niin järkihän siinä lähtee. Välissä olisi hyvä olla jotain muutakin. Tämä ei ollut edes se viimeinen niitti, vaan se uskomattoman hieno fysiikkamoottori ei toiminutkaan niin kuin piti. Pelissähän on hieno ase jolla voi kaapata ympäristöstä tavaroita ja heitellä niillä vihollisia. Hienoa joo, mutta kun juutut kesken taistelun maassa olevaan lankunpätkään, niin kyllä se hienous siinä äkkiä kaikkoaa. Tietenkään juuri sitä lankunpätkää ei voi poimia maasta, vaan se on siinä kiinteästi. Tämäkin mestariteos jäi osaltani kesken.

Valiant hearts

Valiant hearts. Pitkään tätä peliä kyttäsin steamissa ja tulihan se alepäivä vihdoin! -50% ja hintaa jäi 7,5 euroa. Rahamiehenä nappasin pelin kokoelmaani, ja toki heti kokeilemaan. Ja erittäin mukava pelihän tää olikin. Genrehän tässä lienee point and click, ja sitähän tämä tarjosikin koko 6 tunnin kestonsa ajan. Toki mukaan oli tungettu myös tarinaa kiitettävästi, ja se tästä pelistä tekikin varsin hyvän. Pelin puzzlet eivät tarjonneet kovinkaan kummoista haastetta, mutta mitä väliä, sillä tarina edellähän tätä oli selvästi tehtykin. Ja täytyy myöntää että lopussa saattoi itselläkin tippa tirahtaa linssiin, sen verran koskettavat hommat siinä oli. Pelinä ehkä 6/10, kokemuksena 8½/10. Suosittelen.

http://valianthearts.ubi.com/game/en-gb/home/

Maailman kovin biisi

Tää teksti on sitten tuotettu humalassa, se mainittakoon. Mutta onhan se, Woods Of Ypresin I Was Buried In Mount Pleasant Cemetery on maailman kovin biisi. Pitkään elin siinä harhaluulossa että maailman paras biisi olisi esim. Metallican Until It Sleeps, tai Bucketheadin Soothsayer, tai Damien Ricen 9 Crimes. Mutta ei, kyllä se on ypresin "bäriid".

Siinä missä vaikkapa Damien Ricen 9 crimes tuo tipan linssiin raavaallekkin miehelle joka kuuntelulla, niin i was buried in mount pleasant cemetery ei tyydy vain herkistämään hetkeksi, eikä muutenkaan päästä kuulijaansa helpolla. Heti kappaleen alun kosketinosuudesta on havaittavissa että nyt kyllä koskee sydämeen ja kovaa. Ja siinä vaiheessa kun edesmennyt David Gold aukaisee suunsa niin on selvää että nyt kyllä ahistaa niin perkeleesti. Ahdistuksia on toki monenlaisia, joitakin ahdistaa naiset, joitakin raha, joitakin työ, mutta Davidia tuntuu ahdistavan kaikki, ja mies laulaakin olevansa haudattu uudessa puvussaan mount pleasantin hautuumaalle. Alone and unceremoniously. Voiko miestä surullisemmin haudata? Ei voi.

Biisin rakenne on vähintäänkin mielenkiintoinen, alkuun 3 ja !½ minuuttia rankkaa soitantaa, kunnes koskettimet taas tulevat esiin ja kappale saa rauhallisemman tuokion. Noin kuuden minuutin kohdilla aletaan taas tykittämään tosissaan, ja naama irvessä väännetään kitaran kanssa. Loppua kohden huudetaankin jo naama punaisena kuinka on tultu haudatuksi puiden ja monumenttien väliin, "at the heart of the city". Davidin kitaran teksti - "Unrest" - on poikkeuksellinen, ja siinä missä se antaa vastauksia hautajaisiin johtaneista tapahtumista, se myös herättää kysymyksiä, miksi David on unrest, ja miksi hänen aiemmassa kitarassaan luki "Ache". Selvästikkin miestä sattuu, ja sattumisen julkituomisessa David Gold tekikin monia hienoja biisejä, joista tämä kuitenkin nousee selvimpänä esiin.

Jos elämä sallii, tulen jatkossa kirjoittamaan lisää tekstiä tästä ainutlaatuisesta ja valitettavan lyhytikäisestä orkesterista. Rest In Peace David Gold

7 days to die talonrakennusprojekti osa 8

Yö oli melko jännittävä. Kuulin lauman taas laahustavan talon ohi ja yhtäkkiä joku haistoi minut. Kuulosti siltä kuin alakerrassa olisi ollut täysi helvetti päällä. Olin melko luottavainen, että talo kestäisi myllytyksen, mutta vahvistin hieman ullakon sisääntuloaukon tukkeita. Talo kylläkin todennäköisemmin sortuisi ennen kuin zombit pääsisivät tikkaille. Aamulla viimein meno rauhottui ja menin katsomaan vahingot. Ne oli melko massiiviset ja zombeja oli pihalla aika runsaasti. Riehuin hetken niiden kanssa ja lähdin talolle. Vahvistelin seiniä ja rakensin uusia yöllä nikkaroimillani palikoilla. Lentokoneen ääni keskeytti jälleen toimeni ja lähdin metsästämään laatikoita. Löysin kaikki kolme, mikä oli jännää sillä yleensä niitä pudotetaan vain kaksi. Sain reilusti ruokaa ja hakkasin muutaman puun paluumatkalla. Vahvistelin seiniä iltaan asti ja suuntasin taas yöpuulle. Menin jälleen eri taloon, sillä se viimeöinen oli melko rämässä kunnossa.

Hätäinen kyhäelmä pitää zombit loitolla.

Kaverit odottelivat pihalla heti aamusta.

Kyllähän tuon vielä korjaa.

Seinien vahvistusta.

7 days to die talonrakennusprojekti osa 7

Yö sujui lankkuja ja wood frameja väsätessä. Ulkoa kuuluneista askeleista päätellen suuri zombilauma kulki talon ohi alkuyöstä. Yksi oli tehnyt reiän talon kulmaan ja päässyt ihan sisään asti. Oli mukavaa kun kerrankin oli joku joka tervehtii minua iloisena heti aamusta. Pullantuoksuisena tottakai. Suuntasin työmaalle ja en kerennyt kuin aloittaa hommat kun kuulin lauman lähestyvän. Tietysti lauma tuli suoraan työmaatani kohti. Lähdin hakkaamaan ensimmäisiä vastaantulijoita ja ohjaamaan laumaa sivummalle työmaalta. Onnistuin siinä täydellisesti ja jätin jälkeeni vanan zombiruumiita. Palasin työmaalle ja aloin latoa wood frameja paikalleen. Tarvikkeet loppuivat hyvin nopeasti ja oli lähdettävä puunhakkausreissulle. Samalla kävin louhimassa hieman kiveä kalliosta. Tein lisää frameja ja ladoin niitä kerroksiksi. Homma eteni ihan kivasti. Oli aika suunnata yöpuulle. Seuraavana päivänä olisi mentävä etsimään ruokaa.

Lauma

Kehikoita

7 days to die talonrakennusprojekti osa 6

Yö ei mennyt yhtä rauhallisesti kuin edellinen. Kummituksen äänet kaikuivat talossa ja zombien täytyi haistaa miehiset raksamiehen tuoksuni, eikä ihme, sillä en ollut käynyt pesulla rankan työpäivän jälkeen. Kuulin kuinka öykkärijoukko riehui ulkopuolella ja kuulin huolestuttavia hajoamisen ääniä. Puristin lujaa rautapampustani koko loppuyön, mutta kukaan ei tullut. Aamulla huomasin, että yksi havajipaitainen öykkäri hakkasi talon kulmaa, joka oli melko pahasti vaurioitunut. Pistin läskin kylmäksi ja poistuin kadulle. Hoksasin, että en ollut vielä tutkinut kadun kolmatta taloa ja sieltä voisin löytää rautaa hakkua varten. Sinne siis! Löysin jonkin verran rautaisia esineitä ja aseita, jotka voisin pistää palasiksi. Talon tyhjennettyäni palasin forgelleni leipomaan hakkua. Sain juuri ja juuri sen tehtyä ja olisin valmis louhostöihin. Unicefin avustuskoneet lensivät jälleen ylitseni, mutta päätin tällä kertaa olla välittämättä niiden pudottamista laatikoista. Nyt oli tärkeämpääkin tekemistä. Matkalla louhokselle ikuistin veden päällä pomppivan pupun! Louhin lähistön kiviä ja sain niistä rautaa, hiiltä ja peruskiveä. Homma tuntui luistavan ja palasin raksalle syventämään perustusten monttua. Aion tehdä kunnon kellarin, joten monttua saa varmaan syventää vieläkin yhden kerroksen. Alkoi olla aika poistua jälleen viettämään iltaa taloille, mutta sitä ennen kävin tyhjentämässä mullat taskuistani ja otin tilalle tarvikkeita nuolia sekä puukehikoita varten. Niitä voisin väsätä yön pimeydessä. Yöksi suuntasin siihen taloon, jonka kävin päivällä loottamassa. Tukin porraskäytävän sohvalla ja menin ullakolle mahdollisimman keskelle taloa, ettei kukaan haistaisi minua.

Vandaalit!

Jeesuspupu.

Kiville kyytiä.

Syvennetty monttu.