keskiviikko 17. syyskuuta 2014

7 days to die talonrakennusprojekti osa 7

Yö sujui lankkuja ja wood frameja väsätessä. Ulkoa kuuluneista askeleista päätellen suuri zombilauma kulki talon ohi alkuyöstä. Yksi oli tehnyt reiän talon kulmaan ja päässyt ihan sisään asti. Oli mukavaa kun kerrankin oli joku joka tervehtii minua iloisena heti aamusta. Pullantuoksuisena tottakai. Suuntasin työmaalle ja en kerennyt kuin aloittaa hommat kun kuulin lauman lähestyvän. Tietysti lauma tuli suoraan työmaatani kohti. Lähdin hakkaamaan ensimmäisiä vastaantulijoita ja ohjaamaan laumaa sivummalle työmaalta. Onnistuin siinä täydellisesti ja jätin jälkeeni vanan zombiruumiita. Palasin työmaalle ja aloin latoa wood frameja paikalleen. Tarvikkeet loppuivat hyvin nopeasti ja oli lähdettävä puunhakkausreissulle. Samalla kävin louhimassa hieman kiveä kalliosta. Tein lisää frameja ja ladoin niitä kerroksiksi. Homma eteni ihan kivasti. Oli aika suunnata yöpuulle. Seuraavana päivänä olisi mentävä etsimään ruokaa.
Lauma

Kehikoita

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

7 days to die talonrakennusprojekti osa 6

Yö ei mennyt yhtä rauhallisesti kuin edellinen. Kummituksen äänet kaikuivat talossa ja zombien täytyi haistaa miehiset raksamiehen tuoksuni, eikä ihme, sillä en ollut käynyt pesulla rankan työpäivän jälkeen. Kuulin kuinka öykkärijoukko riehui ulkopuolella ja kuulin huolestuttavia hajoamisen ääniä. Puristin lujaa rautapampustani koko loppuyön, mutta kukaan ei tullut. Aamulla huomasin, että yksi havajipaitainen öykkäri hakkasi talon kulmaa, joka oli melko pahasti vaurioitunut. Pistin läskin kylmäksi ja poistuin kadulle. Hoksasin, että en ollut vielä tutkinut kadun kolmatta taloa ja sieltä voisin löytää rautaa hakkua varten. Sinne siis! Löysin jonkin verran rautaisia esineitä ja aseita, jotka voisin pistää palasiksi. Talon tyhjennettyäni palasin forgelleni leipomaan hakkua. Sain juuri ja juuri sen tehtyä ja olisin valmis louhostöihin. Unicefin avustuskoneet lensivät jälleen ylitseni, mutta päätin tällä kertaa olla välittämättä niiden pudottamista laatikoista. Nyt oli tärkeämpääkin tekemistä. Matkalla louhokselle ikuistin veden päällä pomppivan pupun! Louhin lähistön kiviä ja sain niistä rautaa, hiiltä ja peruskiveä. Homma tuntui luistavan ja palasin raksalle syventämään perustusten monttua. Aion tehdä kunnon kellarin, joten monttua saa varmaan syventää vieläkin yhden kerroksen. Alkoi olla aika poistua jälleen viettämään iltaa taloille, mutta sitä ennen kävin tyhjentämässä mullat taskuistani ja otin tilalle tarvikkeita nuolia sekä puukehikoita varten. Niitä voisin väsätä yön pimeydessä. Yöksi suuntasin siihen taloon, jonka kävin päivällä loottamassa. Tukin porraskäytävän sohvalla ja menin ullakolle mahdollisimman keskelle taloa, ettei kukaan haistaisi minua.
Vandaalit!

Jeesuspupu.

Kiville kyytiä.

Syvennetty monttu.

torstai 11. syyskuuta 2014

7 days to die talonrakennusprojekti osa 5

Yö talossa meni yllättävän rauhallisesti. Ulkopuolella pörräsi herhiläinen ja olen varma, että ullakolla oli kummitus, sillä sieltä kuului askeleita. Muuten häiriöitä ei ollut ja sain olla rauhassa. Aamulla lähdin virkeänä työmaalle kaivamaan talon pohjaa. Aloitin valitsemalla kaivuupaikan. Hahmottelin hieman mihin tulisi sisäänkäynti jne ja aloin kaivaa. Uututtaan kiiltävällä lapiolla homma kävi sutjakkaasti. Välillä piti kaataa yksi puu ja nauttia yuccamehua janoon. Yuccia löysin edellisenä päivänä sen ökytalon pihasta, missä oli myös se uima-allas. Kaivaminen keskeytyi puolen päivän aikaan kun lentokone lensi yli ja pudotti jälleen laatikkonsa. Kuka noita lentokoneita muuten lentää ja miksi ne eivät poimi minua kyytiinsä? Ruokatilanteeni ei ollut kovin hyvä, joten päätin lähteä etsimään laatikkoa. Se löytyi helposti ja siellä olikin lähinnä ruokaa, vettä ja pari kirjaa. Paluumatkalla löysin toisenkin laatikon ja sielläkin oli ruokaa. Palasin kaivuupaikalle ja jatkoin kaivamista kunnes alkoi olla pikku-kakkosen aika. Pikku-kakkosen tunnari tietää sitä, että kannattaa alkaa jo miettiä yöpymissuunnitelmaa. Tyhjensin turhat tavarat työmaan laatikkoon ja lähdin kohti taloa, jossa edellisen yöni vietin. Aloin jo suunnitella seuraavan päivän ohjelmaa. Tarvitsisin lisää rautaa hakkua varten. Hakun kanssa olisi tarkoitus mennä läheisille kukkuloille louhimaan kiveä kunnon perustuksia varten.

Kaivuun lähtötilanne

Laatikosta löytyi kivoja yllätyksiä.

Kaunis työmaaparakkini.
Kaivuun lopputilanne.

7 days to die talonrakennusprojekti osa 4

Ehdin testata forgeni ennen pimeän tuloa, mutta minulla ei ollut tarpeeksi rautaa hakkua tai lapiota varten. Muotit sain kyllä tehtyä kun repunpohjalta löytyi savea melko reilusti. Talosta raahaamani sängyn laitoin puun juurelle.Yöpaikan valintani ei kuitenkaan mennyt aivan nappiin. Tuulen tuiverruksen ja lintujen laulun keskeltä kuului örinää joka puolelta. Pyörin levottomanana sängyssäni ja näin kuinka peuranlihan makuun päässet zombit ajattivat viatonta bambia pitkin metsikköä ja katosivat pian näköpiiristäni. Koirakin ilmaantui taas jostain läähättämään järven rantaan. Siinä se tepasteli eestaas ja oli vain tuurista kiinni huomaisiko se minut. En kuitenkaan uskaltanut liikkua, vaan kökötin päättäväisesti paikallani. Koira lähestyi askel askeleelta ja nuuhkaisi kerran sen merkiksi, että oli huomannut minut. Se oli menoa se. Tempaisin koiraa nuijalla ja se tipahti parista iskusta. Lähistöllä olleet zombit kuulivat koiran ulinan ja syösyivät kohti. Juoksin minkä pystyin ja uin järven poikki, mutta pako oli turhaa. Kuntoni loppui järven toiselle puolelle ja parikymmentä punasilmäistä yöhullua zombia pieksi minut hengiltä. Spawnasin uudelleen sänkyni lähelle ja pysyin paikallani kunnes aurinko hieman pilkahti. Sitten aloin hiipiä hitaasti kohti reppuani, joka ei pudonnut onneksi kovin kauas. Repun luona oli iso lauma zombeja ja harhautin niitä juoksemalla ohi ja tekemällä pikku mutkan. Näin voitin hieman aikaa ja pääsin repulleni. Sen saatuani jatkoin lähiöön tutkimaan toista taloa raudan toivossa. Talon pihalla odotti hieno näky. 6 zombia oli jumissa uima-altaan pohjalla enkä voinut jättää heitä kitumaan sinne. Päästinkin zombit tuskistaan varsijousellani. Talon sisältä löysin mm.haulikon ja jonkin verran rautaisia esineitä. Otin mukaani kaiken mitä jaksoin kantaa ja palasin forgelleni. Rautaa oli tarpeeksi hakkuun tai lapionn. Päädyin lapioon, jotta pääsisin kaivamaan taloni perustuksia. Ilta alkoi kuitenkin hämärtää ja lapion testaus saisi jäädä seuraavaan päivään. Edellisestä yöstä viisastuneena suuntasin toiseen niistä tyhjistä taloista.
Zombiperhe nauttimassa uima-altaan antimista.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

7 days to die talonrakennusprojekti osa 3

Tämän päivän pelikerta ei jatkunutkaan siitä nurkasta mihin viimeksi jäin, vaan vanha tuttu bugi muutti suunnitelmia. Spawnasin aloittaessani talon katolle. Tuon bugin piti käsittääkseni olla jo poistettu pelistä, mutta samapa tuo. Yö meni kivasti katolla herhiläisiä huitoessa. Aamu olikin sitten haastavampi. Poistuin katolta tikaskuiluun ja alakerta oli täynnä ystävällismielisiä zombeja. Kaikki halusivat halata minua. Ahdisti. Juoksin lähimpään asuntoon enkä muistanut sulkea edes ovea perässäni. Zombit lappoivat jonossa kohti ja rikoin kirveellä ikkunan parvekkeelle. Jostain hyökkäsi koira ja näytin sille piikkilangalla vahvistettua pamppuani. Pudotus parvekkeelta ei ollut paha sillä oltiin alimmassa kerroksessa. Hyppäsin ja juoksin. Toinenkin koira tuli haistelemaan ja pistin sen lihoiksi. Läheisyyden kaipuisia ystäviäni näkyi jokapuolella, joten otin jalat alleni ja juoksin metsään. Metsässä harhailin ympäriinsä ja poimin samalla kiviä forgea varten. Tajusin, että olin käyttänyt forgeen tarvittavat metallit pamppuni vahvistamiseen, joten en vielä saanut sitä tehtyä. Jatkoin harhailua ja päädyin pienelle asutusalueelle järven rannalle. Samalla tulin löytäneeksi paikan talolleni! Se oli sopivan kokoinen saari järvessä. Asutusalueelta saisin materiaaleja ja kaupungin palvelut olivat lähellä. Täydellistä. Samassa lentokone lensi ylitseni ja pudotti tarvikelaatikkonsa kohtuullisen matkan päähän. Rakensin äkkiä puisen arkun tavaroilleni ja lykkäsin kaiken ylimääräisen sinne. Juoksin kuin heikkopäinen kohti tarvikelaatikkoa. Se putosi keskelle järveä ja jäi bugittamaan siihen iloisesti ylös alas pomppien. Ei paha, onhan kyseessä kuitenkin alpha 9.3. Katselin rannalta hyppivää laatikkoa ja näin veden alla vaanivat zombit. Tappajahain musiikki alkoi välittömästi soida päässäni kun astuin veteen. Uin rivakasti kohti arkkua ja kun se oli pomppunsa alavaiheessa niin kurkotin vedestä kohti sitä ja sain kopin! Sisältä löytyi kolme tölkkiä herkullista lammassäilykettä. Palasin takaisin arkulleni ja menin tutkimaan alueen taloja. Ne olivat täynnä zombeja. Ammuin parikymmentä niistä varsijousella ja 10-15 pamputin matalaksi. Hirmu homma, mutta sainpahan hetken rauhan tutkiakseni taloa. Löysinkin talosta etsimäni ja saisin forgen tehtyä. Poistuin rakennustyömaani lähelle tekemään yösijaa ja sen forgen. Yöpaikka oli avoin, mutta päätin jäädä siihen ja juosta jos minut huomattaisiin.
Aamu sarastaa ja yöstä on jälleen selvitty.

Söpö pieni lähiö.

Taydellinen talonrakennuspaikka.

Zombit kansoittavat nyt myös järvenpohjaa.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

7 days to die talonrakennusprojekti osa 2

Seikkailuni toisen päivän aamu alkoi hyvin nukutun yön jälkeen samoissa merkeissä kuin ensimmäinenkin. Tarkoituksena olisi siis etsiä tontti hyvältä asuinalueelta läheltä palveluita, rakentaa unelmien talo ja myydä se sitten Etuovessa roimalla voitolla. Tontin etsintä vaikutti haastavalta. Näin kilometrikaupalla vain järviä ja puita. Ruokakin alkoi loppua ja onnistuin saamaan ripulin. Muistakaa lapset ettei likaisesta järvestä kannata juoda! Puolenpäivän aikaan näin ohimenevän lentokoneen pudottavan laatikon jonnekin kaukaisuuteen. Laatikko lipui puiden taakse enkä ollut varma kuinka kauas se putosi. Päätin kuitenkin yrittää löytää sen, sillä se vaikutti sillä hetkellä ainoalta mahdollisuudeltani selvitä. Saavuin oletetulle laatikon putoamispaikalle ja siinähän oli suuri järvi. Pettymys oli suuri. Jatkoin matkaani nälkäisenä, paskat housussa ja nälkäripulikuolema vaikutti todennäköiseltä. Pinnistelin viimeisillä voimillani läheisen kukkulan yli ja siellähän pötkötti tarvikelaatikko! Pelastuin sen antimilla. Muutama tölkki ruokaa ja antibiootit tekivät tehtävänsä ja saatoin jatkaa matkaani hymyssä suin. Saavuin Falloutista tutun maiseman äärelle ja muutama talonraunio kutsui minua luokseen. Ihmetyksekseni zombeja ei näkynyt missään. Talonraunioista en löytänyt juuri mitään hyödyllistä ja jatkoin matkaani wastelandin ytimeen. Kaukaisuudessa siinsi kerrostalon siluetti ja talonrakennusprojektini otti aimo harppauksen eteenpäin. Viimein löysin sivistyksen pariin ja saisin tarvikkeita. Menin kerrostalon ensimmäiseen asuntoon ja päätin jäädä sinne yöksi. Zombien örinän ja rikkoutuvien ovien äänen saattelemana kyykistyin nurkkaan varsijouseni ladattuna odottamaan pimeyttä.
Ripulissa on ikävä juosta zombeja karkuun.

Ah, sivistynyt maailma.

Mainio yöpymispaikka...nurkassa vailla pakomahdollisuutta:D

perjantai 5. syyskuuta 2014

7 days to die talonrakennusprojekti osa 1

Alotuspaikkana oli tällä kertaa metsän ja talvivyöhykkeen raja. Suuntasin heti lumelle poimimaan mustikoita. Mustikoita ei muuten kannata pitää taskussa, sillä mustikanhimoiset zombit haistavat ne jopa viiden metrin päähän! Mustikat repussa lähdin takaisin vihreämmille metsille etsimään tarvikkeita ja työkaluja talonrakennusta varten. Kivistä ja oksista sain peruskirveet ja nuijat tehtyä ja lisäksi vielä varsijousen. Kävelin kilometritolkulla eikä yhtään taloa tai muutakaan hyödyllistä näkynyt. Alkoi tulla jo pimeä ja uin järven keskellä olevalle minisaarelle kaivamaan yöpymismonttua. Uudet päivitykset ovat tehneet kirveellä kaivamisesta hankalampaa mikä on hyvä asia, kun suojaa ei saa enää niin helposti. Yritin myös tukkia monttuni sisäänkäyntiä savella, mutta se vain mätkähti päälle ja menetin energiaa. Monttu jäi siis auki yöksi, mikä jännitti hieman, mutta olin varma, että kovin moni zombi ei keskelle järveä eksyisi.
Tikuista ja ruohosta saa kätevästi varsijousen!

Viihtyisä ilmastoitu monttu keskellä järveä.

Herkullinen kinkkuvoileipä iltapalaksi. Nam!