Valiant hearts

Valiant hearts. Pitkään tätä peliä kyttäsin steamissa ja tulihan se alepäivä vihdoin! -50% ja hintaa jäi 7,5 euroa. Rahamiehenä nappasin pelin kokoelmaani, ja toki heti kokeilemaan. Ja erittäin mukava pelihän tää olikin. Genrehän tässä lienee point and click, ja sitähän tämä tarjosikin koko 6 tunnin kestonsa ajan. Toki mukaan oli tungettu myös tarinaa kiitettävästi, ja se tästä pelistä tekikin varsin hyvän. Pelin puzzlet eivät tarjonneet kovinkaan kummoista haastetta, mutta mitä väliä, sillä tarina edellähän tätä oli selvästi tehtykin. Ja täytyy myöntää että lopussa saattoi itselläkin tippa tirahtaa linssiin, sen verran koskettavat hommat siinä oli. Pelinä ehkä 6/10, kokemuksena 8½/10. Suosittelen.

http://valianthearts.ubi.com/game/en-gb/home/

Maailman kovin biisi

Tää teksti on sitten tuotettu humalassa, se mainittakoon. Mutta onhan se, Woods Of Ypresin I Was Buried In Mount Pleasant Cemetery on maailman kovin biisi. Pitkään elin siinä harhaluulossa että maailman paras biisi olisi esim. Metallican Until It Sleeps, tai Bucketheadin Soothsayer, tai Damien Ricen 9 Crimes. Mutta ei, kyllä se on ypresin "bäriid".

Siinä missä vaikkapa Damien Ricen 9 crimes tuo tipan linssiin raavaallekkin miehelle joka kuuntelulla, niin i was buried in mount pleasant cemetery ei tyydy vain herkistämään hetkeksi, eikä muutenkaan päästä kuulijaansa helpolla. Heti kappaleen alun kosketinosuudesta on havaittavissa että nyt kyllä koskee sydämeen ja kovaa. Ja siinä vaiheessa kun edesmennyt David Gold aukaisee suunsa niin on selvää että nyt kyllä ahistaa niin perkeleesti. Ahdistuksia on toki monenlaisia, joitakin ahdistaa naiset, joitakin raha, joitakin työ, mutta Davidia tuntuu ahdistavan kaikki, ja mies laulaakin olevansa haudattu uudessa puvussaan mount pleasantin hautuumaalle. Alone and unceremoniously. Voiko miestä surullisemmin haudata? Ei voi.

Biisin rakenne on vähintäänkin mielenkiintoinen, alkuun 3 ja !½ minuuttia rankkaa soitantaa, kunnes koskettimet taas tulevat esiin ja kappale saa rauhallisemman tuokion. Noin kuuden minuutin kohdilla aletaan taas tykittämään tosissaan, ja naama irvessä väännetään kitaran kanssa. Loppua kohden huudetaankin jo naama punaisena kuinka on tultu haudatuksi puiden ja monumenttien väliin, "at the heart of the city". Davidin kitaran teksti - "Unrest" - on poikkeuksellinen, ja siinä missä se antaa vastauksia hautajaisiin johtaneista tapahtumista, se myös herättää kysymyksiä, miksi David on unrest, ja miksi hänen aiemmassa kitarassaan luki "Ache". Selvästikkin miestä sattuu, ja sattumisen julkituomisessa David Gold tekikin monia hienoja biisejä, joista tämä kuitenkin nousee selvimpänä esiin.

Jos elämä sallii, tulen jatkossa kirjoittamaan lisää tekstiä tästä ainutlaatuisesta ja valitettavan lyhytikäisestä orkesterista. Rest In Peace David Gold

7 days to die talonrakennusprojekti osa 8

Yö oli melko jännittävä. Kuulin lauman taas laahustavan talon ohi ja yhtäkkiä joku haistoi minut. Kuulosti siltä kuin alakerrassa olisi ollut täysi helvetti päällä. Olin melko luottavainen, että talo kestäisi myllytyksen, mutta vahvistin hieman ullakon sisääntuloaukon tukkeita. Talo kylläkin todennäköisemmin sortuisi ennen kuin zombit pääsisivät tikkaille. Aamulla viimein meno rauhottui ja menin katsomaan vahingot. Ne oli melko massiiviset ja zombeja oli pihalla aika runsaasti. Riehuin hetken niiden kanssa ja lähdin talolle. Vahvistelin seiniä ja rakensin uusia yöllä nikkaroimillani palikoilla. Lentokoneen ääni keskeytti jälleen toimeni ja lähdin metsästämään laatikoita. Löysin kaikki kolme, mikä oli jännää sillä yleensä niitä pudotetaan vain kaksi. Sain reilusti ruokaa ja hakkasin muutaman puun paluumatkalla. Vahvistelin seiniä iltaan asti ja suuntasin taas yöpuulle. Menin jälleen eri taloon, sillä se viimeöinen oli melko rämässä kunnossa.

Hätäinen kyhäelmä pitää zombit loitolla.

Kaverit odottelivat pihalla heti aamusta.

Kyllähän tuon vielä korjaa.

Seinien vahvistusta.